Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja muut kokousta seuraavat.

Hyvinvointikertomuksessa oli paljon hyviä asioita ja moni asia on merkittävästikin kehittynyt ja mennyt eteenpäin. Pyydän kuitenkin, että me kaikki kiinnitämme huomiota lasten ja nuorten fyysisen uhan ja väkivallan kokemiseen.

Fyysistä uhkaa ja väkivaltaa koetaan vertaissuhteissa, mutta lisäksi niitä koetaan omien vanhempien tai muiden huolta pitävien aikuisten taholta. Lastensuojelutyötä yli 15 vuotta tehneenä valitettavasti tiedän, että fyysisen kurituksen salliminen on yleistä, mutta silti seuraavat lukemat pysäyttivät. Lisäksi kyse on varmasti laajemmasta ilmiöstä kuin kuritusväkivallasta.

3.–4. luokkalaisista 14 % on kokenut fyysistä väkivaltaa vanhempien tai muiden huolta pitävien aikuisten taholta. 8.–9. luokkalaisista näin on noin 9 % kohdalla. Toisen asteen opiskelijoiden lukema on 5 %. Luvuissa oli osittain laskua, mutta jokainen prosentti on nähdäkseni liikaa. Lieväkin kuritusväkivalta lasta kohtaan on aina rikos.

Kun tänään käsiteltävään strategiaan tuli muutosesitys, jossa mainittiin lapsen oikeudet, pohdin ensin, onko meidän tarpeen mainita niin selkeästi lainsäädännöstä ja muun muassa lapsen oikeuksien sopimuksesta nousevaa asiaa. Edellä mainittujen lukujen valossa kuitenkin ymmärrän täysin kyseisen esityksen ja kiitänkin siitä esityksen tehneitä.

Kuten niin usein ennenkin, tälläkin kertaa pyydän meitä kaikkia vakavasti pohtimaan, mikä on meidän aikuisten osuus ja rooli lasten ja nuorten pahoinvoinnin taustalla ja jopa sen tuottamisessa. Tässä asiassa se näyttäytyy hyvinkin konkreettisena.

 Odotan ja edellytän jatkokeskustelua ja -toimenpiteitä tähän liittyen.