Kirjoituksessa “Liki miljoona tietokoneisiin vai sittenkin koulukirjoihin?” asetetaan vastakkain digilaitteet ja oppimisen perusedellytykset. Vastakkainasettelu on aivan turha ja sen taustalla olevat väitteet eivät kestä tarkastelua.

Järvenpään opetuksen ja kasvatuksen digiohjelma 2030 linjaa, että opetussuunnitelman mukainen opetus edellyttää digitaalisia välineitä painettujen materiaalien rinnalla, ei niiden sijaan. Sen mukaan erilaiset digitaidot, ovat olennainen osa opetusta sekä keskeisiä jatko-opinto- ja työelämävalmiuksia.  Siksi digitaalisilla välineillä on paikkansa nykypäivän kouluissa mm. tiedonhankinnassa, tiedon tuottamisessa ja oppimisen arvioinnissa.

Samoja digitaalisia valmiuksia edellytetään jatko-opinnoissa, työelämässä, viranomaisasioinnissa ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Koulu ei voi irrottautua tästä todellisuudesta ja siirtää digitaalisia kansalaistaitoja yksittäisten oppilaiden tai perheiden vastuulle.

Realistinen ja viranhaltijoiltakin saatu arvio kustannuksista on noin 600 000 euroa kolmen vuoden kierrolla eli noin 200 000 euroa vuodessa. Kyse ei siis ole kertaluonteisesta investoinnista, vaan leasing‑mallilla toteutettavasta hankinnasta, jossa myös esiin nostetut huolet lisäkustannuksista on huomioituna. Laitteiden hankinnasta päätetään investointiohjelman yhteydessä syksyisin ja digiohjelma kuvaa tavoitetilaa.

Kirjoituksessa viitataan myös THL:n digisuosituksiin ikään kuin ne koskisivat koulun opetuskäyttöä. Tämä on sisällöllisesti väärin. THL:n suositukset koskevat lasten vapaa-aikaa, erityisesti älypuhelinten, sosiaalisen median ja hallitsemattoman viihdekäytön riskejä. Ne eivät koske koulun pedagogisesti ohjattua, opetussuunnitelmaan sidottua laitekäyttöä. THL ja lapsiasiavaltuutettu korostavat nimenomaan koulun roolia lasten digihyvinvoinnin ja vastuullisen käytön opettajana.

Väite siitä, että henkilökohtainen koulukone lisäisi haitallista ruutuaikaa, ei perustu näyttöön; päinvastoin se tukee yhdenvertaisuutta ja ohjaa käyttöä pedagogisesti hallittuun suuntaan. Yhteiskäyttölaitteet pirstovat oppimista niin oppilaan kuin opettajankin näkökulmasta. Järvenpään digiohjelman mukainen tavoitteellinen ja johdonmukainen digiosaamisen kehittäminen edellyttää jatkuvaa ja ennakoitavaa laitteiden saatavuutta. Opettaja ei voi ilman tätä rakentaa suunnitelmallista oppimispolkua eikä oppilas kehittää opetussuunnitelman edellyttämää pitkäjänteisyyttä ja vastuullisuutta.

Digitalisaatio ei ole ohimenevä ilmiö, vaan koko yhteiskuntaa pysyvästi muokkaava kehityssuunta. Jos koulu ei huolehdi riittävästä digiosaamisesta, seuraukset näkyvät heikompina jatko-opinto‑ ja työelämävalmiuksina sekä kasvavana syrjäytymisriskinä. Siksi myös järvenpääläisten lasten ja nuorten osalta on huolehdittava siitä, että kaikilla on aidosti yhdenvertaiset eväät tulevaisuuden opintoihin, työhön ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen.

Järvenpään kaupunginvaltuuston sosialidemokraattinen, vihreiden ja vasemmiston valtuustoryhmä