Hyvää vappua, kevään juhlaa! Tänään sää onkin todella keväinen. Vappu on juhla työn, arjen ja paremman huomisen puolesta. Se on opiskelijoiden ja työläisten juhla, jolloin muistamme, että mitään oikeuksia ei ole saatu ilmaiseksi, ne on rakennettu yhdessä. Valitettavasti tällä hetkellä Suomessa ei kuitenkaan tunnu olevan juhlan aihetta sen enempää opiskelijoille kuin työntekijöillekään. 

Hyvät kuulijat, olen Aleksanteri Gustafsson ja seison täällä tänään kertomassa teille ajatuksiani ja syitäni olla mukana politiikassa ja ennen kaikkea siksi, koska haluan olla mukana rakentamassa Suomea, jossa työ kannattaa, ketään ei jätetä yksin ja tulevaisuuteen voi luottaa. 

Olen viime aikoina miettinyt, että miksi välillä tuntuu siltä, että suomalaisten enemmistön arvot eivät oikein näy meidän yhteiskunnassamme. Kyselytutkimukset toistensa jälkeen paljastavat, että suomalaisiin arvoihin kuuluvat inhimillisyys ja empaattisuus, mutta yhteiskunta vaikuttaa nykyään todella kylmältä. Me suomalaisten enemmistössä haluamme, että kaikista pidetään huolta ja että se on myös yhteiskunnan tehtävä, ei vain yksilön.

Suomalaisten selvä enemmistö torjuu rasismin. Enemmistö meistä ajattelee niin, että maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt eivät ole syypäitä Suomen ongelmiin. Silti jopa maan hallituksen ministerit esittävät mielipiteitä, jotka voi helposti tunnistaa rasistisiksi. Suomi myös näyttää eurooppalaisessa vertailussa rasistiselta, valitettavasti. Mutta se ei tarkoita, että me olisimme sitä. Äänekäs vähemmistö ajaa politiikkaa, joka ruokkii rasismia. Sama vähemmistö puhuu asiattomia kaduilla ja junissa, kirjoittelee ilkeästi internetissä ja ajattelee, että suomalaisuus on etnistä syntyperää, eikä mitään muuta.

Suomalaisten enemmistö ajattelee myös, että suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisarvo on jakamaton, riippumatta sukupuoli-identiteetistä tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Ja että sateenkaari-ihmisille tunnustetut oikeudet eivät ole muilta pois. Suomessa on oikeus rakastaa ketä rakastaa ja ilmaista itseään sellaisella tavalla, joka itselle tuntuu oikealta. Silti jopa maan hallituksesta levitetään vihamielisiä väitteitä esimerkiksi Seta ry:stä, joka tekee tärkeää työtä sateenkaari-ihmisten oikeuksien edistämiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi. Siis kanssakansalaisten, suomalaisten oikeuksien edistämiseksi.

Suurin osa meistä ajattelee, että myös ympäristöstä on pidettävä huolta. Suomalaiset haluavat, että ilmastonmuutos otetaan tosissaan. Ilmastotoimia tarvitaan nyt kipeästi ja nopeasti, jotta nykypäivän lapsilla on siedettävät olosuhteet Suomessa, kun he ovat aikuisia. Merkittäviä ilmastotoimia tarvitaan, jotta heidänkin lapsillaan olisi elinkelpoinen maapallo jossa elää ja asua. 

Suomen pitää ajaa voimakasta ilmastopolitiikkaa Euroopan unionin tasolla. Siirtymä uusiutuviin energianlähteisiin voi olla Suomelle suuri mahdollisuus, samalla kun se helpottaa Euroopan riippuvuutta autoritääristen maiden tuottamista fossiilisista polttoaineista. 

Uusiutuvan energian rakentaminen ja tuottaminen tuo paljon kaivattuja työpaikkoja Suomeen.

Suomalaiset haluavat pitää luonnosta ja eläimistä huolta.Vaikka enemmistö suomalaisista kannattaa turkistarhauksen kieltämistä nykyisessä muodossaan, alalle ohjataan yhä miljoonien eurojen tukia – samaan aikaan kun julkisen talouden hankalasta tilanteesta puhutaan laajasti. 

Enemmistö meistä ajattelee, että hyvinvointivaltio on hyvä asia, ja sitä kannattaa ylläpitää. Hyvinvointivaltion edellytykset kannattaa turvata ja pitää niistä kiinni. Kuitenkin useasti kuulee väitteitä siitä, kuinka hyvinvointivaltio olisi tullut tiensä päähän. Oikeiston piirissä nähdään, että hyvinvointivaltiosta tulisi luopua ja siirtyä niin sanottuun yövartijavaltioon, jonka tehtävät rajoittuisivat puolustukseen ja poliisitoimeen. Tämän näkökulman mukaan hyvinvointivaltiota ei sopeuteta maltillisesti, vaan se ajetaan alas mittavilla leikkauksilla.  Tätä ei suomalaisten enemmistö hyväksy. Samalla osa vasemmistosta katsoo, ettei minkäänlaisia sopeutustoimia voida tehdä ilman, että hyvinvointivaltio vaarantuu peruuttamattomasti. On kuitenkin selvää, että seuraavalla vaalikaudella Suomea odottaa vaikea julkisen talouden tilanne, sillä velkaantuminen etenee nopeasti.

Suomessa pitää tehdä mittavia julkisen talouden menosopeutuksia ja tulosopeutuksia, noin 8-11 miljardia euroa mutta ne pitää tehdä reilulla, oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla.  Sopeutustoimien mittakaava voi herättää epätoivoa, erityisesti silloin, kun niitä kuvataan hyvinvointivaltion lopun alkuna. Ainakin minussa ajatus synnyttää voimakasta epävarmuutta ja huolta. Mutta jos nämä sopeutukset, joita on arvioitu tarvittavan, asetetaan historialliseen viitekehykseen ja prosenttiosuuksiin bruttokansantuotteesta, huomataan, että tämän suuruisia sopeutuksia on tehty onnistuneesti ennenkin. Nämä tarvittavat sopeutukset ovat noin 2,5% BKT:stä.

Jutta Urpilaisen toimiessa valtiovarainministerinä Kataisen kaudella, tehtiin noin 3% sopeutukset. Ruotsissa 1990-luvulla tehtiin sosialidemokraatti Göran Perssonin johdolla 10% sopeutukset.Tämän kokoiset sopeutukset ovat mahdollisia ja niiden jälkeenkin hyvinvointivaltio voi edelleen olla olemassa. Päätökset eivät tule olemaan helppoja, mutta ne voivat olla kestävämpiä, jos niitä tekevät puolueet, joille tavallisten suomalaisten hyvinvointi on aidosti tärkeää.

Suomen julkisen talouden alijäämä ei kuitenkaan korjaannu ilman kasvua. Leikkaamalla ei talous oikene. On hankala luottaa tulevaisuuteen, kun tuomiopäivän pasuunat soittavat tarinaa siitä, että hyvinvointivaltio on tuhoutumassa. Luottamuksen mureneminen on kuitenkin taloudelle erityisen haitallista. Harva uskaltaa tehdä hankintoja tai käyttää muita kuin välttämättömiä palveluja, jos julkisessa keskustelussa toistuvasti viestitään, että yhteiskunnan turvaverkot ovat katoamassa eivätkä tue vaikeissa elämäntilanteissa, kuten työttömyyden tai sairastumisen kohdatessa. Silloin on aivan luonteva ratkaisu säästää pahan päivän varalle. Suomalaisille on palautettava luottamus siihen, että työllisyys paranee, eläkkeet ovat jatkossakin riittävällä tasolla, terveyspalveluihin pääsee tarvittaessa ja kehitys voi kulkea kohti parempaa tulevaisuutta.

Tämä luottamus on edellytys talouskasvulle. Talouskasvun tukemiseen tarvitaan myös aktiivista teollisuuspolitiikkaa eli meidän on huolehdittava siitä, että Suomeen saadaan investointeja korkean jalostusasteen tuotantoon. Samalla on varmistettava, etteivät esimerkiksi kuluttajien maksamat sähkön hinnat nouse, vaan uusi teollisuus maksaa osansa.

Työelämän tulee olla reilu. Myös suomalaisten enemmistö ajattelee näin. Silti istuva hallitus poisti aikuiskoulutustuen ja siten  jatkuvasti heikentää mahdollisuuksia kouluttautua muuttuvassa työelämässä. SDP on esittänyt, että aikuiskoulutustuki tuodaan paranneltuna mallina takaisin. Tämä on osa sitä luottamuksen palauttamista, johon me sitoudumme: Työelämän muuttuessa tarvitaan uusia taitoja, ja siksi kouluttautumisen tukeminen on välttämätöntä. 

Hallituksen linja on selvä: työntekijöiden asemaa heikennetään kerta toisensa jälkeen ja iskut osuvat erityisesti ammattiliittojen jäseniin. Liittoon kuulumisesta on tehty kalliimpaa lisäverolla, lakko-oikeutta on rajoitettu ja työntekijöiden neuvotteluvoimaa murennettu määrätietoisesti.

Samaan aikaan työelämän räikeisiin epäkohtiin ei puututa. Jos työnantaja jättää palkan maksamatta, seurauksena siitä ei edelleenkään ole rikosoikeudellista vastuuta, pahimmillaan vain velan maksaminen korkoineen. Tämä kertoo karulla tavalla siitä, kenen puolelle vaaka tällä hetkellä kallistuu. Palkan varastaminen on varastamista ja sen pitäisi olla rikos myös työelämässä.

Jokin on vakavasti pielessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissämme ja päätöksenteossa, kun suomalaisten selkeän enemmistön näkemykset eivät näy käytännön politiikassa lainkaan. Julkisessa keskustelussa parhaiten pärjää se, joka huutaa kovimmin. Vihainen ja vastakkain asetteleva puhe nousee esiin ja sosiaalisen median algoritmit tukevat sitä. Media seuraa perässä, sillä tänä päivänä tunteita herättävä ja ärsyttävä otsikko myy paremmin kuin harkittu sisältö. Talouspolitiikassa äänensä saavat kuuluviin ne, joilla on suurin varallisuus. Kun rahaa riittää viestintätoimistoihin ja oikeistopuolueiden rahoittamiseen, on myös mahdollisuus ohjata poliittista keskustelua haluttuun suuntaan. Jakolinjojen syventäminen ja heikoimmassa asemassa olevien syyllistäminen toimivat tehokkaasti silloin, kun keskusteluilmapiiri on valmiiksi vihamielinen. Ja juuri siitä he myös hyötyvät.

Sen lisäksi, että Vappu on kevään juhla, se on tosiaan myös kansainvälinen työläisten juhlapäivä. Työläisten juhlana se sai alkunsa Amerikassa vuonna 1886, kun yleislakon mielenosoituksissa kuoli useita työläisiä ja vapunpäivästä julistettiin työläisten mielenosoituspäivä. Tuolla lakolla vaadittiin 8-tuntista työpäivää. Myös Suomessa vakiintui vapun vaatimukseksi 8 tuntia töitä, 8 tuntia lepoa ja 8 tuntia virkistystä ja itsensä kehittämistä. Ja nuo vaatimuksethan kovan työn seurauksena myös saavutettiin. Nyt tuntuu, että työntekijöiden oikeuksia kyseenalaistetaan ja heikennetään taas.

Hyvät kuulijat! Suomalaisilla on valta valita oikeudenmukaisempi, kestävämpi ja inhimillisempi tulevaisuus ja rakentaa Suomea, joka pitää kaikki mukana. Ensi kevään eduskuntavaaleissa Suomen suunta on mahdollista muuttaa. 

Demokratiassa valta kuuluu viime kädessä kansalaisille. Meille kaikille. Suomalaisten enemmistö on reilua, vastuullista ja asiallista väkeä. Me olemme ihmisiä, jotka haluavat oikeudenmukaisen yhteiskunnan ja turvallisen tulevaisuuden.

Meillä on mahdollisuus valita uusi suunta. Suunta, jossa pidämme huolta toisistamme emmekä jätä ketään yksin. Suunta, jossa ympäristön kestävyys ja ihmisten terveys eivät ole sivuhuomioita vaan päätöksenteon ytimessä. Suunta, jossa uudistamme rohkeasti niitä rakenteita, jotka eivät enää toimi ja vahvistamme niitä, jotka pitävät yhteiskuntamme koossa jatkossakin.

Me voimme palauttaa luottamuksen tulevaisuuteen. Luottamuksen siihen, että yhteiskunta kantaa vaikeinakin aikoina, että työ ja ahkeruus kannattaa ja että hyvinvointivaltio on turva, ei uhka. 

Me voimme luoda nuorille uskon siihen, että huominen voi olla tätä päivää parempi ja, että heidän ei tarvitse pelätä, vaan he voivat toivoa, rakentaa ja unelmoida.

Hyvät kuulijat!

Me suomalaiset olemme vastuullista kansaa. Olemme aiemminkin kantaneet vastuun silloin, kun sitä on tarvittu. Ja voimme tehdä niin nytkin. 

Yhdessä voimme päättää ottaa vastuun tulevaisuudesta ja rakentaa Suomen, joka on reilu, kestävä ja inhimillinen myös seuraaville sukupolville. 

Kiitos paljon, ja hyvää vappua!