Digitaidot ovat nyky-yhteiskunnassa keskeinen kansalaistaito. Ilman yhdenvertaisia mahdollisuuksia oppilaat eivät saa riittäviä valmiuksia toimia digitaalisessa yhteiskunnassa, kuten jatko-opinnoissa, työelämässä tai kansalaisina. Tämä ei ole mielipidekysymys, vaan linjaus, joka nousee suoraan kansallisesta koulutuspolitiikasta ja opetussuunnitelmien velvoitteista.

Aloitteessa esitetty lähes miljoonan euron vuosikustannusarvio ei pidä paikkaansa. Käytännössä laitteet on tarkoitus hankkia leasing‑sopimuksella, johon sisältyvät paitsi laitteet myös huolto, laitevaihdot, rikkoutumisten korvaukset sekä tarvittava IT‑tuki. Nykyisellä, realistisella mitoituksella yhden luokka‑asteen laitekustannus on noin 200 000 euroa, mikä tarkoittaa yläkoulujen osalta noin 600 000 euroa kolmen vuoden kierrolla, eli noin 200 000 euroa vuodessa. Laitteiden hankinta on lisäksi digiohjelman mukaan vaiheittainen, ei kertaluonteinen. Esitys miljoonaluokan kustannuksesta ei siten vastaa todellista hankintamallia eikä kustannusrakennetta.

Aloitteen tekijät vetoavat perusteluissaan THL:n tammikuussa 2026 julkaisemiin digisuosituksiin. Käytetty tulkinta on kuitenkin virheellinen. THL:n suositukset koskevat lasten vapaa-aikaa, erityisesti älypuhelinten, sosiaalisen median ja hallitsemattoman viihdekäytön riskejä. Ne eivät koske koulussa tapahtuvaa opetuskäyttöä, läksyjen tekoa tai pedagogisesti ohjattua työskentelyä. THL toistaa tämän yksiselitteisesti jokaisessa virallisessa dokumentissaan: verkkosivuilla, suositusesitteissä sekä niihin pohjautuvissa asiantuntijalausunnoissa.

Suositusten keskiössä ovat älypuhelimet, sosiaalinen media ja koukuttavat digisisällöt. Sen sijaan koulun hallittu, tavoitteellinen ja opetussuunnitelmaan sidottu käyttö, kuten tekstinkäsittely, tiedonhaku, ohjelmointi ja esitysten tekeminen, eivät sitä ole.

Myös lapsiasiavaltuutettu korostaa YK:n lapsen oikeuksien komiteaan nojaten, että lapsilla on oikeus nauttia digitalisaation hyödyistä samalla, kun heitä suojellaan sen riskeiltä. THL ei siis varoita digilaitteista sinänsä, vaan hallitsemattomasta ja aikuisen ohjauksesta irrallisesta käytöstä. Juuri tästä syystä koululla on keskeinen vastuu opettaa lapsille ja nuorille vastuullista, tavoitteellista ja hyvinvointia tukevaa digitaalisuutta.

Henkilökohtainen koulukone ei lisää ruutuajan haittoja. Päinvastoin se vähentää eriarvoisuutta, tukee oppimisen jatkuvuutta ja ohjaa digilaitteiden käyttöä hallittuun ja pedagogisesti perusteltuun suuntaan.

Keskusteluissa on esitetty myös kaksi tuttua vastaväitettä: “ennenkin pärjättiin ilman tietokoneita” tai että “yhteiskäyttö riittää”. Nämä argumentit ovat ymmärrettäviä, mutta ne eivät enää vastaa koulun, yhteiskunnan tai työelämän todellisuutta. Ennen pärjättiin ilman, koska elettiin maailmassa, jossa opiskelu, työ, viranomaisasiointi ja vaikuttaminen eivät olleet digitaalisia. Nykyään lähes kaikki jatko-opinnot, suuri osa työelämästä, yhteiskunnallinen osallistuminen ja jopa peruspalvelut edellyttävät sujuvaa tietokoneen käyttöä. Digitaidot eivät ole enää lisätaito, vaan välttämätön perusvalmius ja puutteet niissä altistavat syrjäytymiselle ja heikommalle työmarkkina-asemalle.

Yhteiskäyttö puolestaan pirstoo oppimista. Kun laite on ajoittain saatavilla ja ajoittain ei, opettaja ei voi rakentaa tavoitteellista digiosaamisen jatkumoa eikä oppilas kehittää pitkäjänteisesti vastuunottoa, tiedostojen hallintaa, itsenäistä työskentelyä ja digitaalista tuottamista. Juuri näitä taitoja perusopetuksen yläluokkien opetussuunnitelma ja Järvenpään oma digiohjelma edellyttävät.

Korkeampi digiosaamisen taso on suoraan yhteydessä parempiin jatko-opinto‑ ja työelämävalmiuksiin sekä koko yhteiskunnan kilpailukykyyn. Digiosaamisen kehittäminen koulussa ei ole menoerä, vaan pitkäjänteinen investointi.

Järvenpään opetuksen ja kasvatuksen digiohjelman linjaukset laitehankinnoista ovat tässä asiassa johdonmukaisia ja tutkimustietoon nojaavia ja ilman niitä jäisi sen muut tavoitteet eli yhdenvertaisuus, pedagoginen jatkuvuus, digihyvinvointi ja tulevaisuuden taidot toteutumatta käytännössä.

Myös valtioneuvoston koulutuspoliittinen selonteko linjaa selvästi, että jokaisen suomalaisen lapsen ja nuoren on saatava maailman parasta koulutusta ja siihen kuuluu se, että heillä on käytössään asianmukaiset laitteet ja tukipalvelut digitaalisen oppimisen mahdollistamiseksi.

Sosialidemokraatit haluavat varmistaa myös järvenpääläisille lapsille ja nuorille parhaat mahdolliset eväät elämäänsä tältäkin osin.