Timo Ijäs: Mielenvirkistystä ja hyvinvointia kursseista ja palstaviljelystä

Etusivu,Kirjoituksia

Muutin Järvenpäähän 30 vuotta sitten. Lähes ensi töikseni ilmoittauduin Järvenpää opiston englannin kielen kurssille. Olin opiskelut kieliä edellisessä työpaikassani työnantajan tukemana ja halusin ylläpitää ja kehittää kielitaitoani edelleen. Uutena kaupunkilaisena tutustuin kurssilla myös muutamiin järvenpääläisiin. Tervehdimme edelleenkin kaupungilla tavatessamme. 

Parin vuoden jälkeen opiston kurssit jäivät työn imun ja elämän ruuhkavuosien takia vähemmälle. Vuosien edetessä tuli into ja tarve kohentaa kuntoa. Ilmoittauduimme kaverin kanssa jumppa- ja peliryhmään. Siellä kävimme muutaman vuoden ajan tiiviisti kelpo ohjauksessa. Jumpasta oli meille varmasti hyötyä. Kunnon kohentuessa uskalsin lähteä kokeilemaan myös muita harrastuksia, joista on ollut paljon iloa. 

Jälleen eräänä syksynä kurssikalenteria tukiessani mietin, mitä haluaisin tehdä. Löysin puutyöryhmän, jossa käyn edelleen – viime aikoina koronarajoitusten puitteissa tietenkin. Ryhmässä on uskomattomia osaajia. Olen kuullut siellä myös elämäntarinoita ja kertomuksia Järvenpään kaupungin kehittymisestä. Nikkarointitaidot ovat karttuneet vähitellen osaavien vetäjien opastuksella ja muiden kurssilaisten tukemana. Välillä saa jotain valmiiksi. Olemme todenneet, että tärkeintä ei lopulta ole aikaansaaminen, vaikka sitä tavoittelemme, vaan mielenvirkistys, jonka tekemisestä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä saamme. 

Opiston kursseille on matala kynnys. Suurin epäröinti uutta aloittaessa on usein itsellä. Kursseille osallistuminen on monille henkireikä ja mahdollisuus tavata muita samasta harrastuksesta kiinnostuneita. 

Harmillista on, että kaupungin talouden ollessa tiukoilla säästökohde löytyy monesti opiston kurssien lyhentämisestä tai kurssimaksujen korotuksista. Näin tapahtui menneelläkin valtuustokaudella. Kurssit hyödyttävät niin monin tavoin, että näin ei pitäisi olla. Kuten monen muunkin asiankohdalla harrastusten hyödyt ovat välillisesti paljon suuremmat kuin laskennallisesti saadut säästöt. 

Korona aika on tuonut itselleni uuden harrastuksen ja kokeilun – palstaviljelyn. Siihenkin pääsee kiinni kohtuullisen pienillä panostuksilla. Viime vuoden onnistunutta satoa nautimme tämän vuoden helmi-, maaliskuulle asti. Palstaviljely on omanlaistaan tekemistä, joka vaatii pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. 

Pakko todeta, että Järvenpäässä on paljon parannettavaa palstojen osalta. On hienoa, että viljelypalstojen lisäämisestä on tehty kannatusta saanut valtuustoaloite. Pelkkä palstojen lisääminen ei kuitenkaan riitä. Esimerkiksi Vanhankylänniemessä rouvat ja herrat rapsuttavat savista maata lähes kyynel silmässä. Paikka ja maan laatu voisi olla parempi. Jokainen voi käydä tämän toteamassa. Palstoja pitäisi siis olla enemmän, mutta myös paremmilla paikoilla. Lisäksi monivuotisille palstoille olisi enemmän kysyntää kuin niitä on nyt tarjolla. Silloin useampi, jolla ei ole omaa pihaa, pääsisi istuttamaan oman marjapensaan tai omenapuun. 

Opiston kurssien ja parempien palstojen – Järvenpään viihtyvyyden puolesta!

Timo Ijäs – 201

kuntavaaliehdokas