Ehdokkuuteni merkitsee minulle vakavaa sitoutumista vaikuttaa siihen yhteiskuntaan, jossa elän ja kasvatan perheeni.

Kokemukseni ja pitkäaikaisten yhteyksieni kautta olen tutustunut niin nuorten, ikääntyvien, opiskelijoiden, maahanmuuttajien, päihderiippuvaisten, kodittomien, työttömien ja vammaisten kuin myös lapsiperheiden tarpeisiin.

Ymmärän heidän tarpeitaan, odotuksiaan ja pelkojaan. Vanhuksemme haluaisivat aitoa kunnioitusta yhteiskunnaltamme, kun taas moni nuori näyttää olevan hämillään ja epävarma. Olen viettänyt neljä ihanaa vuotta kansainvälisenä opiskelijana tässä kaupungissa ja tiedän mitä palveluja tässä suhteessa pitää kehittää, jotta opiskelija tuntisi olevansa kotonaan uudessa kodissaan. Maahanmuuttajana olen kokenut jos jonkinlaisia vaikeuksia. Päättötyöni aihe koski maahanmuuttajien sopeuttamista Suomessa. Tiedän siis järjestelmän tarpeet, sen vahvuudet ja heikkoudet. Tänä aikana olen ollut niin onnekas työnhakija kuin epäonninen häviäjäkin sekä myös toivoton työtön! Tiedän kuinka nöyryyttävää työttömänä oleminen voi olla. Suomalaisen naisen aviomiehenä ja kahden lapsen isänä minulla ei ole vaikeuksia ymmärtää myöskään lapsiperheiden haasteita. Ymmärrän monikulttuuriuden edistämiseksi tehtävän työn merkityksen kaupungissamme. Se on erittäin tärkeätä.

SDP:n maahanmuuttajaehdokkaana haluan keskittyä kasvavan erilaisuuden ja monikulttuuriuden hallinnan hyväksi tehtävään työhön kaupungissamme. Vaikka maahanmuutto ei ole aina helppo puheenaihe, emme voi sitä ohittaakaan.

Siispä kun kaupunki valmistautuu kasvavaan maahanmuuttajajoukkoon tulevina vuosina, meidän täytyy mielestäni olla aidosti valmiina keskustelemaan näistä asioista. Rahallisestihan Suomi käyttää melkomoisia summia maahanmuuttajien elämän helpottamiseksi. Tunnen, että maahanmuuttajia kohtaan on myös olemassa hyvää tahtoa. Mutta miksi silti usein on niin, että maahanmuuttajat, jotka ovat saaneet osakseen valtavasti tukea ja hyvää tahtoa, ovat äärettömän katkeria? Toimiiko kotouttamisemme? Tunteeni perustuu omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Miksei isäntäyhteiskunnan hyvä tahto saa osakseen aitoa ihailua? Missä me, yhteiskuntana, olemme epäonnistuneet? Kuinka voimme kehittää maahanmuutosta yhteisen rikkauden/hyödyn yhteisen katkeruuden sijaan. Onko perinteisessä maahanmuuttopolitiikan mallissa jotain vikaa? Pitäiskö   meidän tarkistaa maahanmuuttoymmärrystämme? Edistämmekö rehellistä  keskustelua kunnassamme? Opetammeko lapsillemme tarpeeksi? Ymmärrämmekö erilaisuutta samalla tavalla?

Mielestäni meidän täytyy tehdä kovasti töitä löytääksemme hyvät ja käytännölliset vastaukset näihin kiperiin kysymyksiin. Vain siten me ja lapsemme voimme aidosti kunnioittaa ja aidosti vaalia erilaisuutta, sen kauneutta ja sen kaupungillemme, Järvenpäälle, tuomaa moninaisuutta. Jos tulen valituksi, aion valtuustossa arvostaa sitä mikä arvostettavissa on, esittää sitä mikä on, ja toivottavasti luoda yhdessä asioita, joilla on merkitystä paremman hyvän saavuttamisessa.  Toivon, että ansatsen tukenne.

Prakash Dhakal, 191
kuntavaaliehdokkaat (sd.), Järvenpää
Kuva: järvenpään kaupungin kuvapankista.