Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustokollegat ja ennen kaikkea Järvenpään kaupungin työntekijät

Tänään saamme pysähtyä hetkeen, joka liian usein jää arjen kiireessä huomaamatta: hetkeen, jossa tarkastelemme työtä, joka pitää tämän kaupungin liikkeessä. Työtä, jonka tekevät toista tuhatta ihmistä — käsin, sydämellä ja ajatuksella.

Vuoden 2024 henkilöstökertomus kertoo monia tarinoita. Se kertoo Järvenpäästä työnantajana, ihmisistä työyhteisöjen sisällä ja niistä realiteeteista, joiden kanssa työtä viime vuonna tehtiin. Tarinat eivät ole vain numeroita ja kaavioita. Ne ovat kertomuksia jaksamisesta, työhönsä vaikuttamisen mahdollisuuksista, elävästä muutoksesta, kiireestä, kuormituksista ja toisaalta toivosta ja uskosta omaan tekemiseen.

On ilahduttavaa huomata, että Järvenpään työnantajakuva on lukemamme perusteella kehittynyt parempaan suuntaan. Yhä useampi työntekijä suosittelisi Järvenpäätä työpaikkana — se kertoo meille jostain aidosti tärkeästä: luottamuksesta. Luottamuksesta siihen, että kaikesta huolimatta Järvenpää ei ole paikka, jossa johdetaan vain ylhäältä alas, vaan kuunnellaan ja vaikutetaan yhdessä. Tämä on mielestämme merkki vastuullisesta henkilöstöhallinnosta.

Samalla kertomus nostaa esiin myös tummempia sävyjä. Fyysinen ja psyykkinen kuormitus ovat edelleen lisääntyneet, vaikka ne ovatkin ajoittain lyhytkestoisempia. Työn määrä kasvaa, mutta tekijöiden määrä ei — tämä ei ole kestävä tie. Meidän on uskallettava katsoa tätä totuutta silmiin ja löydettävä keinot, joilla työssään uupumisen riskit eivät näyttele liian suurta roolia.

Yhdeksi huolenaiheeksi nousee erityisesti sisäilmasta koetut terveyshaitat. Tämä on kohta, jota ei ole varaa sivuuttaa tai vähätellä. Olemme nähneet, mitä tapahtuu, jos emme puutu ajoissa. Meillä on siitä omakohtaisia ja kalliita kokemuksia. Jokainen sisäilmaongelma on paitsi taloudellinen myös inhimillinen kriisi, joka maksaa meille euroja, mutta ennen kaikkea työtään tekevälle henkilöstölle heidän terveytensä. Emme saa antaa tämän trendin jatkua hetkeäkään. Onneksemme näin on myös pyritty toimimaan. Pysytään tällä tiellä eikä toisteta menneisyytemme virheitä.

Me emme voi olla myöskään huomaamatta sitä, ettei kertomus enää kerro sitä, millä tasolla kuluneena vuonna Wpro-ilmoitusten käsittelyyn ottaminen on ollut. Tämä kuitenkin meitä kovasti kiinnostaa, sillä täysin käsittelemättömiä ilmoituksia on edeltävinä vuosina ollut mielestämme kohtuuttoman paljon, pahimmillaan liki kolmannes ilmoituksista on jäänyt kokonaan käsittelemättä, ja sitäkin suuremmassa määrässä esimies ei ollut määritellyt mitään toimenpiteitä niiden johdosta. Toivomme, että tähän on tullut suuri positiivinen muutos mutta haluaisimme siihen vielä vahvistuksen.

—-

Koulutus on investointi, ei kuluerä. Siksi koemme huolestuttavana, että erityisesti opetuksen ja kasvatuksen palvelualueella koulutuspäivät ovat kovin vähäiset. Vain 29 prosenttia koulutuksen potentiaalista on toteutunut — se ei riitä. Lasten ja nuorten hyvä arki ei synny ilman osaavia ja jaksavia aikuisia. Pyydämmekin nyt henkilöstöjohtajaa kumoamaan tulkintamme kertomuksen sanomasta siinä, kun koemme, että koulutusta on järjestetty pääosin vain hankkeiden osana tai tukena? Missä ovat ne keinot, jotka tukevat arjen osaamista ja tai jaksamista, kun hankkeet loppuvat tai niitä ei ole ensinkään?

Mielenterveyden tukemisessa on saavutettu hienoja tuloksia, mutta edelleen meiltä puuttuu vaikuttava ehkäisevä ote. Lyhytterapia ja keskustelutuki ovat toki hyviä ja tärkeitä, mutta meidän olisi myös tunnistettava ne juuret, joista pahoinvointi kumpuaa. Jos vain sammutamme tulipaloja, mutta emme koskaan tarkista sähköjohtoja, olemme jatkuvasti yhden oikosulun päässä kriisistä.

Emme voi myöskään olla nostamatta vielä erikseen esiin opetuksen ja kasvatuksen palvelualuetta. Säästöt, joita sinne on kohdistettu kuluneella valtuustokaudella, eivät ole olleet realistisia — ne ovat utopistisia. Samaan aikaan kun aikuisten määrä on vähentynyt, on ryhmäkoot kasvaneet ja tuen tarve lisääntynyt. Emme enää puhu lainkaan samasta työstä kuin ennen. Meidän on oltava tässäkin rehellisiä: nykytilanne ei tue lasten oppimista eikä työtään täydellä sydämellä tekevien työntekijöiden jaksamista.

Myös luottamusmiesten mahdollisuuksien kaventaminen työajankäyttöön luottamustehtäviensä hoidossa, on meille hyvin vakava viesti. Kun työntekijöiden ääntä vaimennetaan ja asioiden hoitoa hankaloitetaan, emme enää voi sanoa kehittävämme tai väittää edistävämme, työnantajan ja henkilöstön välistä yhteistoimintaa. Se ei ole myöskään henkilöstön työelämän laadun edistämistä.

Kun arjessa kohdattuihin kysymyksiin tai ongelmiin ei vastata ja etsitä ratkaisuja ajoissa, sitä enemmän ne vievät myöhäisemmässä vaiheessa henkilöstöresurssia niin työajassa kuin puhtaissa euroissakin. Jokainen meistä tietää, että kasvava pullataikina tarvitsee tilaa — jos emme reagoi ajoissa, se kohoaa yli reunojen ja uhkaa viedä mennessään sen suunnitellun, minkä piti olla hallittua ja hyvää.

Luottamushenkilöstö kiinnittää aivan oikeaan asiaan huomiota myös siinä, että arviointia tarvitaan huomattavasti lisää myös päätösten vaikutuksista. Liian moni toimenpide jää ilman systemaattista tarkastelua. Meidän on oltava rohkeita arvioimaan myös sitä, mitä tapahtuu päätösten jälkeen. Vasta silloin voimme oppia ja kehittyä. Vain silloin voimme välttyä tulevaisuudessa turhilta kustannuksilta.

Henkilöstön edustajat myös toteavat, että vaikka työhyvinvointikyselyssä ei heidän mielestään kysytä sitä oleellisinta eli voiko työntekijä työssään hyvin, on kollegoiden ja esihenkilöiden välinen arvostus ja tuki niitä voimia, jotka pitävät yhteisöjä kasassa, vaikka ulkoinen paine puristaa.

Nämä ja muut monenkirjavat asiat henkilöstökertomuksessa kertovat meille sen, onko Järvenpää aidosti inhimillinen työnantaja vai vain budjettia silmällä pitävä hallintokoneisto. Tämä on meidän kaikkien hyvä pitää mielessä!

Te työntekijät olette tämän kaupungin sykkivä sydän. Teidän työnne näkyy kaikessa mitä Järvenpää on. Poliittinen päätöksenteko on vain numeroita ja raameja, joiden sisällä teidän tulee pysyä — te olette se kynä, joka tekee päivittäin pieniä ja suuria ihmeitä ja tahtotilastamme todellisuutta.

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä haluaa kiittää teitä kaikkia. Johtoportaasta aina kentän kiireisimmille käsille. Teidän työnne ei ole itsestäänselvyys, eikä sitä sellaisena saa käsitellä. Huoliin on jatkossakin vastattava ja onnistumiset on kiitoksen kera huomattava.

Lopuksi muutama huomio kertomusdokumentista itsestään. Kovin toivottavaa olisi, että kaupungin viralliset dokumentit olisivat paremmin saavutettavia ja siltä osin mm. esityksessä käytettyjä kuvia ja kaavioita tarkasteltaisiin tästä lähtökohdasta. Osa kuvista oli niin pienellä resoluutiolla, ettei niistä suurentamallakaan saanut mitään selvää ja osa taas kuvasi arvoja lähes saman sävyisillä ja värikylläisillä pylväillä niin, ettei lukija voi millään olla varma mitä siinä itse asiassa kerrotaan. Tästä esimerkkinä, vaikka sivun 11. kuva työkyvyttömyyseläkemaksun kertymästä. Näin päättäjän näkökulmasta en pahitteeksi pistäisi tällaiseen huomion kiinnittämistä myöskään pahana. On helpompi tehdä päätöksiä, kun voi olla varma mistä on päättämässä.

Kiitos.