Yhdysvalloissa presidentti Barack Obama on huonolla menestyksellä ajanut lakisääteisen minimipalkan korottamista. Republikaanien hallitsema kongressi on tämän toistuvasti estänyt. USA:ssa useat osavaltiot ja kaupungit eivät ole jääneet odottamaan liittovaltion päätöksiä vaan ovat omilla päätöksillään nostaneet alimpia palkkoja alueellaan. Seattlen kaupunki päätti kansanäänestyksen jälkeen nostaa minimipalkan 15 dollariin.
Yhdysvalloissa keskustelu on mennyt kansantalouden dynaamisen kehityksen, matalapalkkaisten työläisten elinmahdollisuuksien, samapalkkaisuuden edistämisen ja tuottavuuden nostamisen kannalta oikeaan suuntaan. Pienipalkkaiset pikaruokaravintoloiden työntekijät järjestävät ulosmarsseja ja mielenosoituksia palkkojensa nostamiseksi siedettävälle tasolle. Suuryritys Wal-Mart on saanut kokea samaa.
Ammattiyhdistysliike on toiminut aiempaa rohkeammin ja päättäväisemmin suurten yritysten alipalkattujen työntekijöiden puolesta. Palkkapaine on kasvanut Yhdysvalloissa, kun työntekijät eivät pitkään viihdy huonosti palkatuissa töissä. Suuryritykset, Wal-Mart etunenässä, ovat julkistaneet ripeitä alimpien palkkojen korotusohjelmia. Alimmat tuntipalkat ovat useassa firmassa ensi vuonna nousemassa 10 dollariin ja ylikin.
Yhdysvalloissa työnantajat ja useat tutkijat eivät ole erityisen huolissaan siitä, että alimpien palkkojen korotukset johtaisivat työttömyyden kasvuun. Päinvastoin siellä nähdään lisääntyvän oikeudenmukaisuuden ja taloudellisen tehokkuuden kytkeytyvän yhteen. Nykyaikaisessa työelämässä ei ole enää kovin paljon hanttihommia, joihin työnantaja voisi ottaa kadulta kenet tahansa. Työn oppiminen, työturvallisuus ja kunkin yrityksen omat tavat vaativat perehdyttämistä.
Suomessa ”talousviisaat” ovat yhä vanhoissa poteroissa. He väittävät, että työllisyys ja talouskasvu paranisivat, jos kaikkein alimpien palkkoja heikennettäisiin. Kuitenkin useat viime vuosien tutkimukset osoittavat, että maltilliset alimpien palkkojen korotukset eivät alenna työllisyyttä, koska työnantajat ja kansantalous hyötyvät näistä korotuksista.
Alimpien palkkojen korotuksien hyviä puolia ovat:
– työntekijöiden motivaatio paranee
– työvoiman vaihtuvuus vähenee
– organisaatioiden tehokkuus paranee
– miesten ja naisten palkkaerot kutistuvat
– kotimainen ostovoima vahvistuu
Alimpien palkkojen korottaminen tapahtuu Suomessa parhaiten euromääräisin palkkaratkaisuin. Se on solidaarista palkkapolitiikkaa, joka mahdollistaa varsinkin naisten nousun ylös palkkakuopasta. Tällainen solidaarinen palkkapolitiikka paransi naisten ja pienipalkkaisten asemaa 1970-luvulla, jolloin Suomen talouskasvu oli ripeätä.
Työllisyys- ja kasvusopimuksessa 2013 olivat ensimmäisen vuoden palkankorotukset euromääräisiä mutta toisen vuoden korotukset hyvätuloisille mieluisampi prosenttiratkaisu. Korotukset jäivät sopimuksessa niin niukoiksi, ettei niillä suuria tasa-arvoaskeleita otettu. Neuvottelut tämän sopimuksen jatkosta ovat käynnissä, joten alimpia palkkoja suhteellisesti enemmän nostava eurolinja on oikea tavoite.
SAK asetti vuoden 2011 edustajakokouksessa tavoitteeksi, että alin työehtosopimuksen mukainen kokoaikaisen työsuhteen kuukausipalkka olisi vähintään 1800 euroa. Alimpien palkkojen parantaminen on parasta tasa-arvotyötä. SAK ja jäsenliitot joutuvat tekemään hartiavoimin töitä, että työehtosopimusneuvotteluissa työnantajapuoli taipuu tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta edistävään 1800 euron alimpiin sopimuspalkkoihin tällä vuosikymmenellä.
Tapio Bergholm
SAK:n erikoistutkija


Jaa tämä artikkeli