Hyvä yleisö, hyvät toverit!

Tänään toukokuun ensimmäisenä päivänä, työväen, ylioppilaiden ja kevään juhlapäivänä Suomi seisoo käännekohdassa. Maamme käy parhaillaan läpi murroskautta, jonka vaikutukset ovat mittavat. Maamme hallitus joutuu päivittäin käsittelemään uudistuksia, joiden vaikutukset ulottuvat syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan. Elämme aikaa, jona tullaan tekemään historiallisia ja pitkäkestoisia päätöksiä. Päätöksiä, jotka ovat välttämättömiä, mutta pahasti myöhässä. Ne olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten.

Murroskausi, jota Suomi elää tänäänkin vappuna, kulminoituu haasteisiin, jotka laskeutuvat aina kansainväliseltä tasolta paikallistasolle asti. Valtion heikentynyt taloustilanne, euron ja Euroopan unionin kriisi sekä käsistä karannut nuorisotyöttömyys ovat vain esimerkkejä haasteista, jotka kansakunnalla on kohdattavanaan. Aika vaatii rohkeutta ja kykyä tehdä vaikeita päätöksiä.

Vaikeat päätökset on tehtävä, jotta myös myöhemmillä sukupolvilla sekä meillä itsellämme olisi jatkossakin hyvinvointivaltio, joka tarjoaa tasa-arvoiset mahdollisuudet jokaiselle suomalaisella asua ja elää. Hyvinvointivaltio on nyt 2000-luvulla niin suurten haasteiden edessä, että monet ovat jo kyseenalaistaneet sen olemassaolon tarpeellisuuden. Onko aika ajanut ohi hyvinvointivaltiosta, jonka olemme tottuneet näkemään viime vuosikymmenillä?

Työväenliike on aina vastustanut hyvinvointivaltion alasajoa. On kuitenkin hyvä todeta, että nykymuotoisen hyvinvointivaltiomallin aika on tullut päätökseensä. On tärkeää huomata, että hyvinvointivaltio, sellaisena kuin me sen tunnemme, tarvitsee laajoja uudistuksia. Uudistukset ovat tarpeellisia, sillä myös maailma on muuttunut hyvinvointivaltion perustamisajoista. Hyvinvointivaltiota on pakko uudistaa, jotta se jatkossakin kykenisi luomaan turvaverkon kaikille. Sen tulee olla jokaisen suomalaisen oikeuksia turvaava, sekä sosiaalisesti oikeudenmukainen järjestelmä, joka ei jätä ketään pulaan. Jokaista autetaan, kun sille on tarvetta, jokaisesta huolehditaan ja verot maksetaan maksukyvyn mukaan.

Hyvinvointivaltion tulevaisuudesta päätetään tällä vuosikymmenellä. Meidän sosialidemokraattien vastuulla on turvata, että tulevaisuuden hyvinvointivaltio rakennetaan koko kansan arvoille – työlle ja oikeudenmukaisuudelle. Meidän on yhdessä vastustettava perussuomalaisten populismia ja kokoomuksen ”voittaja vie kaiken” – ideologiaa. Samalla meidän tulee kuitenkin pitää silmämme auki, sillä kukaan ei hallitse yksin – tarvitsemme edelleen laajoja hallituspohjia, joita yhdistää rohkeus uudistaa Suomea.

Samalla tarvitsemme vahvaa osallisuutta, tukemaan hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita. Vain vahvalla yksilöiden ja yhteisöjen osallisuudella on mahdollista toteuttaa kaikessa rikkaudessaan ne hyvinvointivaltion elementit, joita olemme tottuneet tuntemaan.

On ollut huolestuttavaa seurata osallisuuden heikkenemistä viime vuosina, niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Vaalit ovat lähes poikkeuksetta olleet 2000-luvulla suuria pettymyksiä äänestysaktiivisuuden osalta. Samalla myös ehdokkaaksi halajavien määrä on ollut vahvasti laskussa. Ongelma ei ole vain nuorten vaan kaikenikäisten haluttomuudessa astua ehdolle kunnallisiin ja valtakunnallisiin luottamustehtäviin.

Osallisuuden heikosta tolasta ei voi kuitenkaan siirtää kaikkea vastuuta vain äänestäjille. On selvää, että vallitseva poliittinen kulttuuri on jo lähes koko 2000-luvun ajan heikentänyt ihmisten intoa ja kiinnostusta yhteiskuntaa ja vaikuttamista kohtaan. Poliittisen kartan värisävyistä piittaamatta vallan ovat ottaneet gallupvetoinen mielikuvapolitiikka ja iskulauseiden hokeminen. Vallitseva poliittinen kulttuuri ei suosi rohkeutta, vastuunkantoa ja valtiomiestaitoa.

Terveen, osallistuvan kansalaisyhteiskunnan palauttaminen tarvitsee innostusta myös ylhäältä alaspäin. Tarvitaan uutta, esimerkillistä politiikan tekotapaa. On jo korkea aika palauttaa avoimuus ja vastuunkanto mukaan poliittiseen kulttuuriin.

On rehellistä sanoa, että pimeitä oviremontteja tuottava tai kaveriltaan 700 000 euron selvityksiä tilaava ministeri ei ole omiaan rohkaisemaan kansalaisia osallistumaan politiikkaan. Hallituksen kärkipoliitikkojen tulisi tukeutua esimerkillä johtamiseen. Vain esimerkillä johtaminen voi palauttaa luottamuksen äänestäjien ja poliitikkojen välille.

Mutta kansalais- ja hyvinvointiyhteiskunnan pelastustalkoot eivät voi olla vain poliitikkojen vastuulla. On kestämätöntä ajatella, että vaaleissa delegoidaan päätösvalta edustajille ja heidän annetaan sitten hoitaa tehtäviään, kunnes vaaleissa toisin päätetään. Kansalaisten aktiivisuutta järjestöissä, vaaleissa, työpaikoilla ja tuttavapiirissä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Kansalaisyhteiskunta on se hyvinvointiyhteiskunnan eläväksi tekevä voima, joka auttaa järjestelmää toimimaan ja pysymään liikkeellä.

Nyt jos koskaan, yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn vuonna 1961 lausumat sanat “Älä kysy, mitä maasi voi tehdä sinun puolestasi. Kysy mitä sinä voit tehdä maasi puolesta” ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Yhteiskuntamme tarvitsee niin paikallisella kuin valtakunnallisella tasolla nyt jokaisen panosta ja osallistumista.

Kansalaisyhteiskunnan ja osallisuuden tukemiseksi uuden, politiikan kulttuurin mahdollistamiseksi tulisi luoda rakenteita, jotka tukevat osallistumista. On voitava tehdä mahdolliseksi osallistuminen yhteisten asioiden hoitoon myös vaalien välisenä aikana. Tervetullut esimerkki tällaisesta uudesta osallistumisen keinosta on kansalaisaloite. Kansalaisaloite on kenties moniin vuosiin ensimmäinen ja kunnianhimoisin uudenlainen demokratiakokeilu, jonka päämääränä on palauttaa usko vaikuttamiseen. Kansalaisaloitteilla on suuri mahdollisuus paitsi päätyä laeiksi, myös herättää vireää kansalaiskeskustelua. Kansalaisaloitteen tulisikin saada eduskunnan käsittelyssä yhtäläinen painoarvo yksittäisen kansanedustajan tekemän lakialoitteen kanssa.

On ollut huolestuttavaa seurata, miten eri tahot valtakunnanmediassa ovat väheksyneet ja pilkanneet kansalaisaloitetta. Viimeksi kristillisdemokraattien puoluesihteeri Östman piti kansalaisaloitetta tarpeettomana ja turhana. Tällainen kansalaisten osallistumisen halveksunta on esimerkki siitä, millaista vastustusta uudenlainen politiikanteon kulttuuri voi saada vastaansa.

Uudenlainen politiikantekotapa ja kansalaisyhteiskunnan uudelleen herättely ovat juuri nyt tarpeellisempia kuin koskaan. Päätöksentekoprosessit ovat EU-jäsenyyden jälkeen muuttuneet yhä monimutkaisemmiksi. Jos kansalaisvaikuttamista näissä monimutkaisissa prosesseissa ei aktiivisesti tueta, on vaarana, että päätös- ja vaikutusvalta katoavat liian kauas kansasta. Siksi onkin tärkeää, että uusia osallisuuden keinoja lujitetaan erityisesti paikallistasolta lähtien. Esimerkiksi kuntatason kansanäänestykset eivät ole lainkaan huono idea keskeisten kiistakysymysten ja linjavetojen ratkaisuun. Kansalaisten kuulemisella ei tiedettävästi ole koskaan ollut huonoja seurauksia.

Toverit, olen puhunut tänään hyvinvointivaltion ja kansalaisyhteiskunnan uudistamisen puolesta. Totesin, että aikamme vaatii yhä vahvempaa osallistumista yhteiskuntaan, jotta meillä myös tulevaisuudessa voisi olla oikeudenmukainen yhteiskunta. On ollut ilo huomata, että en ole yksin toiveideni kanssa. Myös hallituksessa on tehty päämäärätietoisia valintoja hyvinvointivaltion kehittämiseksi. Keskeisin näistä on nuorisotakuu.

Nuorisotakuun isä, Lauri Ihalainen on esimerkillisesti luotsannut eteenpäin lääkettä nuorisotyöttömyyden kitkemiseksi. Nuorisotakuu on projekti, joka näyttää etenevän hallituksen projekteista kaikkein parhaiten. Suuri vastuu takuun toteuttamisesta on kunnallisilla päättäjillä. Järvenpäässä asiassa on edistytty hyvin ja esimerkiksi pajatoiminta ja etsivä nuorisotyö toimivat kunnassamme mallikkaasti. Minulla on ollut ilo nähdä Sivistys- ja vapaa-ajan lautakunnan puheenjohtajana se innostus, joka nuorisotakuun toteuttamisen takana on. Nuoret, hyvinvointiyhteiskunnan toivot, on pelastettava nuorisotyöttömyyden uhatessa. Nuorisotakuu on yksi konkreettinen esimerkki sellaisesta hyvinvointivaltion uudistuksesta, jota olen kaivannut. Vastaavanlaista päättäväisyyttä toivoisin ulotettavan myös muille hallituksen projekteille.

Toverit, hyvä yleisö, olen puhunut tänään osallisuudesta. Haluan tänään vappuna nostaa hattua kaikille teille, jotka olette uskaltaneet osallistua vapaaehtoistoimintaan ja yhdistystoimintaan. Nostan hattua teille, jotka olette uskaltaneet astua vastuuseen, ryhtyä muuttamaan Suomea pala kerrallaan. Nostan hattua rohkeudellenne osallistua yhteisten asioiden hoitoon.

Lähdin itse mukaan kunnallispolitiikkaan, koska halusin olla mukana päättämästä kotikuntani yhteisistä asioista. Koin, että tulevat haasteet sekä kunta- että valtakunnan tasolla ovat niin suuria, että en voi jäädä toimettomana katselemaan sivusta, kun niistä päätetään. Koin, että minun täytyy nyt jos koskaan tarjota oma näkemykseni ja laittaa itseni likoon yleisissä vaaleissa. Päätös ei ole kaduttanut.

Toverit, hyvä yleisö. Suomen kannalta ratkaisevia päätöksiä tehdään tällä vuosikymmenellä. Haluan rohkaista teitä kaikkia osallisuuteen, yhteisiin talkoisiin hyvinvointivaltion uudistamisesta. Kertokaa mielipiteenne, ottakaa kantaa asioihin ja ottakaa yhteyttä paikallispoliitikkoihin. Uskaltakaa vaatia tekoja puheiden rinnalle. Vain aktiivisista kansalaisista lähtee liikkeelle se muutosvoima, jota Suomi tänä päivänä tarvitsee.

Kutsun teidät tänään vappuna osallistumaan uuden politiikan kulttuurin ja uuden politiikan tekotavan muodostamiseen. Uuden politiikan kulttuurin ja tekotavan päämääränä ei ole enempää tai vähempää kuin hyvinvointivaltion uudistaminen. Olen itse sitoutunut äänestäjänä, nuorena, valtuutettuna ja lautakunnan puheenjohtajan uuden poliittisen kulttuurin luomiseen. Oletko sinä mukana muutoksessa, jota Suomi nyt tarvitsee? Toivon, että olet.

Kiitos! Hyvää ja rauhallista vappua kaikille!