Valtuustoaloite WHO:n ikäystävällisten kuntien verkostoon liittymisestä 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut 

Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän enemmistön mielestä valtuustoaloitteeseemme ”Järvenpään kaupungin liittymisestä WHO:n ikäystävällisten kuntien verkostoon” saatu vastaus ei käsitellyt aloitteen sisältöä ja hylkäämisen perustelut eivät kestä kriittistä tarkastelua. Perustelen tätä myöhemmin puheessani. 

Siksi teemme päätösehdotukseen seuraavan muutosesityksen. 

Päätösehdotuksen kohta 2 muutetaan seuraavasti: 

Todeta liitteessä esitetyt käsitellyt valtuustoaloitteet loppuun käsitellyiksi lukuun ottamatta valtuustoaloitetta ”Järvenpään liittyminen WHO:n ikäystävällisten kuntien verkostoon”, joka lähetetään kaupunginhallitukseen uudelleen valmisteluun. 

Perustelut 

Aloitan käymällä läpi hyvinvointilautakunnan vastauksen perustelut, sillä uskon, että kun niitä tarkastellaan huolellisesti, huomataan niissä merkittäviä heikkouksia. 

Valtuustoaloitteen Järvenpään liittymisestä WHO:n ikäystävällisten kuntien verkostoon allekirjoitti 33 valtuutettua yli puoluerajojen. Se on selvä valtuuston enemmistö. Siksi aloitteen hylkääminen edellyttää vakuuttavia  ja asiaan liittyviä perusteluja. 

Vastauksessa listataan ansiokkaasti monia toimenpiteitä, joita Järvenpää jo toteuttaa – esteettömyyttä, asukasraateja, eläkeläisneuvoston toimintaa jne. Tämä on hienoa, ja siitä voimme olla ylpeitä. 

Mutta tämähän ei ole vastaus itse asiaan. Aloitteessa ei väitetä, että Järvenpää olisi huono ikäystävällisyydessä. Aloitteessa esitetään, että verkoston jäsenyys osoittaisi sitoutumistamme ja toisi vertaisoppimisen mahdollisuuksia. Jos jo teemme paljon oikein, eikö se ole nimenomaan peruste liittymiselle? Meillä on näytettävää, ja voimme oppia lisää muilta. 

Vastauksen ehkä merkittävin heikkous perustuu väärinymmärrykseen, jossa käsitellään WHO:n verkostoa ikään kuin se olisi ikäryhmäkohtainen erillisohjelma. Aloitteessa kuitenkin sanotaan, että ”Ikäystävällinen kaupunki on suunniteltu kaikenikäisille ja -kykyisille, ei siis vain ikääntyneille.” 

WHO:n ikäystävällisyyden filosofia on täsmälleen sama kuin Järvenpään holistinen lähestymistapa. Ikäystävällinen kaupunki on hyvä kaupunki lapsille, nuorille, työikäisille ja ikääntyneille. Se on kaupunki, jossa esteetön ympäristö palvelee yhtä lailla lastenvaunujen kanssa kulkevaa vanhempaa kuin rollaattoria käyttävää ikäihmistä tai pyörätuolissa kulkevaa henkilöä. 

Aloitetta ollaan siis torjumassa perusteella, joka ei siihen päde.  

Aloitteen hylkäämistä perustellaan myös sillä, että Ikääntyneiden palvelut ovat hyvinvointialueen vastuulla. On totta, että sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät hyvinvointialueelle. Mutta aloite ei koske sote-palveluja.

 

Aloite koskee katuja ja liikenneympäristöä, joka on kaupungin toimivaltaa. Se koskee julkisia rakennuksia ja tiloja, jotka ovat kaupungin toimivaltaa. Se koskee osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia, jotka ovat kaupungin toimivaltaa. Se koskee kaupunkisuunnittelua, joka on kaupungin toimivaltaa. Ja paradoksaalisesti, samassa vastauksessa listataan kaikki nämä asiat, joita Järvenpää jo tekee. Eli ensin sanotaan, että voimme vaikuttaa, ja sitten sanotaan, ettemme voi vaikuttaa. Tämä on sisäisesti ristiriitainen argumentti. 

Vastauksessa todetaan, että ”Valtakunnalliset verkostot voivat tuoda paikallisten toimijoiden tietoon hyviä käytäntöjä ja kokemuksia, mutta kuntien työ on sitä vaikuttavampaa, mitä paremmin pystymme toimimaan omien kuntalaistemme tarpeista käsin paikallisesti ja alueellisesti.” 

Ensinnäkin WHO:n verkosto ei ole vain valtakunnallinen vaan maailmanlaajuinen, mutta ei takerruta tähän yksityiskohtaan. Vastaus asettaa vastakkain kaksi asiaa, jotka eivät ole vastakkaisia. Verkostojäsenyys ei estä paikallista työtä. Se tukee sitä. Vantaa, Kerava, Lahti, Tampere, Turku – nämä kaupungit ovat verkostossa. Ovatko ne menettäneet kykynsä tehdä paikallista työtä? Eivät ole. Niillä on ollut mahdollista saada käyttöönsä vertaiskokemuksia ja hyviä käytäntöjä. 

Entä sitten kustannukset ja velvoitteet? 

Aloitteessa todetaan selkeästi: verkostoon liittyminen ei aiheuta kaupungille suoria velvoitteita tai taloudellisia vaikutuksia. Kaupunki voi itse määritellä, miten ikäystävällisyyttä toteutetaan. 

Vastaus ei kiistä tätä. Siinä ei esitä mitään konkreettista haittaa liittymisestä. Se vain perustelee, miksi meidän ei tarvitse liittyä – perusteilla, jotka eivät kestä tarkastelua. 

Verkostojäsenyys ei ole erillisohjelma vaan verkostojäsenyys, joka ei edellytä erillisiä suunnitelmia kuten vastauksessa annetaan ymmärtää. Vastaus käsittelee verkostojäsenyyttä ikään kuin se olisi raskas hallinnollinen rakenne, vaikka kyseessä on enemmänkin symbolinen sitoumus ja vertaisoppimisen foorumi. 

Myös hyvinvointilautakunnassa esitettiin asian palauttamista valmisteluun. Äänestys päättyi 6–4 asian käsittelyn jatkamisen puolesta. Osa lautakunnan jäsenistä siis näki, että sen saama vastaus aloitteeseen ei ollut riittävä tai sitten antanut oikeisiin asioihin vastausta. 

Vastauksessa kyllä mainittiin, että ”Mahdollista liittymistä WHO:n ikäystävällisten kuntien verkostoon voidaan tarkastella jatkossa osana kaupungin strategista kehittämistä, resurssien arviointia ja toiminnan painopisteitä.” Samalla kuitenkin aloite todetaan loppuun käsitellyksi. 

Nämä eivät voi molemmat pitää paikkaansa. Jos asia on avoin jatkoarviointiin, se ei ole loppuun käsitelty. Ja jos se on loppuun käsitelty, milloin sitä jatkossa tarkastellaan? Kenen toimesta? Millä kriteereillä?