Finanssikriisi jatkuu viidettä vuotta. Tauti on osoittautunut erityisen sitkeäksi täällä Euroopassa. Osa vanhoista potilaista on edelleen sängynpohjalla, osa hyvää vauhtia tervehtymässä, mutta tartuntariskissä on myös uusia kandidaatteja.
Ilmeiseksi on käynyt, ettei talous käänny parempaan, jos kaikki Euroopan maat yhtäaikaisesti keskittyvät leikkaamiseen. Kasvusta ja kysynnästä ja sitä kautta työllisyydestä ja verotuloista on myös pidettävä huolta varsinkin niissä maissa, jotka eivät ole pahimmassa kurimuksessa. Finanssikriisin taltuttamisessa Euroopalle jää paljon oppiläksyjä jatkoon.
Mikä oli tämän kriisin alkuperäinen syy? Se oli täysin vapaaksi päästetyt markkinavoimat ja ne suunnattomat riskit, joita erilaiset pankinjohtajat ja finanssitalojen pomot olivat ottaneet suurten ansioiden ja bonusten toivossa. Suunnattomista riskeistä ongelmat alkoivat ja vaikeimmin ansaan jäivät ne maat, jotka olivat ennestään velkaantuneita ja kilpailukyvyltään heikkoja. Miljonäärien finanssipelistä kovaa hintaa maksavat nyt miljoonat ihmiset ympäri Eurooppaa, osin työttömyytenä, osin sosiaaliturvan leikkauksina, osin kohoavana verorasituksensa.
On siis välttämätöntä ajaa isoa muutosta pankki- ja rahoitusjärjestelmän pelisääntöihin, On puututuva johdon palkitsemisjärjestelmiin, jotta ahneus suurille bonuksille ei ohjaa käsittämättömään riskinottoon. Ja on ajettava kansainvälistä rahoitusmarkkinaveroa, joka sekä hillitsi puhdasta keinottelua että tuottaisi etukäteen yhteiskunnalle rahaa kriisien hoitoon.
Hyvät kuulijat,
Pääministeri Kataisen hallituksella on historiallisen suuri tehtävä: tuoda suomalainen hyvinvointiyhteiskunta Euroopan vaikean talouskriisin ylitse vahvana ja uudistuneena mutta edelleenkin kansalaisten tasa-arvoon tähtäävänä yhteiskuntana. Sillä pitkänkin yö jälkeen tulee aamu ja valoisampi aika.
Hallitus kulkee juuri nyt vastatuuleen. Vastapuhuria syntyy niin maan rajojen ulkopuolelta pitkittyneestä finanssikriisistä kuin kotimaisistakin vaikeuksista. Vastatuulta tulee kaikille hallituksille, kasvot siinä ahavoituvat, joskus vakavoituvatkin. Vastuullisen joukon vastatuuli hitsaa yhteen ja karaisee kykeneväksi entistä vaativampiin suorituksiin.
Hallitus on piirustuksensa tehnyt ja valmistelut käynnistänyt. Julkinen velkaantuminen pysäytetään kasvua tukemalla, työllisyyttä vahvistamalla ja toimintojamme uudistamalla. Suuret uudistukset kuten kuntauudistus ja sosiaali- ja terveydenhoidon uudistus ovat välttämättömiä – kuntalaisten arjen parantamiseksi. Piirustuspöydältä niiden on kuitenkin päästävä eteenpäin – elävään elämään, toteutukseen.
Hallituksen on parannettava juoksuaan – isosti. Kesken ei voi jättää. Työ on vasta alussa. Myös oppositiosta on toivottu, että tämä hallitus päättäisi isot vaikeat asiat. Se on merkittävä tunnustus ja tuen osoitus. Kuntauudistus, sote, työllisyys, verotusuudistus kaikki nämä on vietävä eteenpäin. Ja työ on tehtävä kansalaisia kuunnellen.
Kuntauudistukselle tämä vuosi on ratkaiseva. Kaksi vuotta on valmisteltu ja nyt on aika saada tulosta. Vuoden 2005 Paras-hanke käynnisti ison kehitystyön. Kuntien määrä väheni hyvinkin toistasataa. On luultavaa, että samanlainen kehitys jatkuu tälläkin vaalikaudella. Kunta-asioissa ollaan evoluution, kehityksen, ei revoluution, vallankumouksen tiellä. Tulokset eivät tule yhdessä yössä, vaan asteittain ihmisten mielien kypsyessä näkemään uuden ajan vaatimukset. Revoluution yrityksestäkin joutuu usein maksamaan kovan hinnan epävarmuutena, vastarintana. Siksikin hallituksen kannattaisi viedä kunta-asioita eteenpäin yhdessä kuntien ja koko poliittisen kentän kanssa evoluution, asteittaisen kehityksen tietä.
Ratkaisut on hyvä tehdä kuntien kanssa ja kuntien keskenään tiiviissä yhteistyössä. Suomalaiseen kulttuuriin soveltuu huonosti yhtäältä komentelu ja sanelu. Kun liikkeelle majapaikasta pitää lähteä, tuottaa vänrikki Koskelan eleetön, ihmisiä arvostava tapa toimia paremmin tulosta kuin luutnantti Lammion äkkinäinen komentotyyli.
Pääkaupunkiseudullakin tapahtuu paljon. Keskisen Uudenmaan kunnat käyvät parhaillaan omasta aloitteestaan vakavaa keskustelua kahdeksan kunnan kuntaliitoksesta. Onnistuessaan tässä syntyisi kerralla kuntakentän raskaaseen sarjaan nouseva 200 000 asukkaan kuntapalvelujen kokonaisuus. Hankkeelle on syytä toivottaa menestystä. Päätöksenteko asiassa kuuluu nyt valituille kuntapäättäjille.
Kuntaliitokset eivät poista laajalla pääkaupunkiseudulla tarvetta kuntien keskinäiseen uudenlaiseen yhteistoimintaan. Uudenlaisen metropolihallinnon pitäisi ottaa vastuuta asumisen, kaavoituksen ja liikenteen järjestelyistä, jotta saamme syntymään tasapainoisen, elävän ja menestyvän suuralueen. Hallituksen tulisikin antaa esitys eduskunnalle vaaleilla valitun metropolihallinnon tehtävistä ja rajoista. Tällä esityksellä on silläkin jo kiire ja se tarvittaisiin eduskuntaan kuluvan vuoden aikana. Vain vahva Helsingin metropoli voi kilpailla Itämeren ympäristön suurten metropolien kuten Tukholman, Kööpenhaminan, Hampurin, Tallinnan ja Pietarin kanssa.
Suurten kuntien syntyessä on tarve käydä keskustelua myös lähidemokratiasta. Kaupunginosavaikuttamisesta ja lähipalveluihin vaikuttamisesta. Tässä Tukholman ratkaisut voisivat toimia yhtenä tutkimisen arvoisena asiana.
Hyvät ystävät,
Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen vaatii useamman käsiparin töihin. Kun Ruotsissa ja Tanskassa kahdeksan kymmenestä työikäisestä on töissä, on meillä Suomessa vain seitsemän kymmenestä töistä. Olemme jäljessä kavereitamme ja pitkän päälle emme voi tuottaa kattavaa sosiaaliturvaa ja hyviä julkisia palveluita, jos emme pidä työllisyydestämme huolta. Tähän hallituksen on koko tarmollaan käytävä käsiksi.
On pidettävä huolta työn arvostuksesta. Vain työstä syntyy hyvinvointia ja välttämättömiä verotuloja huolehtia niistäkin, jotka työelämän eivät pääse. Työnteon on oltava aina kannustavaa ja siksi kannustinloukkujen jatkuva perkaaminen on kaikkien etu.
Nuorisotakuu on tärkeä hanke nuorten työelämään saannin turvaamiseksi. Sen onnistuminen vaatii nyt myös kuntapäättäjiä mukaan ja riittäviä voimavaroja toteutukseen. Vetoankin alueen kuntiin, että ne ottaisivat oman vastuunsa nuorien töihin auttamisessa.
Vaikeina aikoina on katsottava oikeudenmukaisuuden perään. Tällöin on katsottava erityisen tarkasti veroratkaisuja, jotta ne osaltaan jakavat taakkaa maksukyvyn mukaan.
Suomen selviäminen vaatii tuekseen hyviä työmarkkinasuhteita. Talouden ollessa epävakaa, näkymien epäselvät, on työmarkkinoilla tehtävillä ratkaisuilla erityisen suuri merkitys.
Kehysriiheen työmarkkinaosapuolet tekivät sopimusyrityksen. Se jäi kuitenkin vajaaksi ennen muuta sen vuoksi, etteivät työnantajat olleet koko painollaan yrityksen takana. Ulkopuoliselle työnantajatilanne on hämmentävä. Jo kaksi kertaa vajaan kahden vuoden aikana on neuvoteltu kokoavasta työmarkkinaratkaisusta, vaikka virallisesti työnantajalinjana on ollut keskitettyjen vastustaminen. Yritykset tehdä jotain järkevää jäävät puolinaiseksi, kun ei oikein tiedetä, ollaanko tosissaan liikkeellä vai ei.
Vaikeassa taloustilanteessa tasavallan kannalta kokoavat työmarkkinaratkaisut olisivat parhaita. Kun muutoin on epävarmaa, pitkäaikainen tuloratkaisu antaisi Suomen talouteen vakautta ja ennustettavuutta. Palkansaajapuoli on tuntenut oman vastuunsa ja se on ollut valmis tuloratkaisuihin. Kokoavaa sopimustoimintaa ei voi kuitenkaan harjoittaa, jos työnantajapuolen rivit eivät ole koossa. Syksyn keskusteluja ajatellen on välttämätöntä, että työnantajapuoli pystyy selkeästi toteaman oman marssijärjestyksensä. Peiton alla käytäviä epämääräisiä, aikaa kuluttavia ja vaivaa tuottavia keskusteluja, ei kukaan kaipaa. Tähän aikaan kuuluu myös avoimuus ja selkeys, sanotaan mitä tehdään ja sitten tehdään se mitä on sanottu. Tehtiin sitten työllisyyttä tukevaa tulopolitiikka tai liittokohtaisia ratkaisuja, on ajoissa tiedettävä, mitä yritetään. Työmarkkinaratkaisun suunnistuskartan rakentamiseen tarvitaan nyt työnantajailta suomenkielisiä kannanottoja. Muutoin aikaa kulutetaan hukkaan ja tuloksena on ylen määrin – ei tuloksia – vaan pahaa mieltä.
Hyvät ystävät,
Vaikeanakin talousaikana meidän on pidettävä huolta silmäterästämme, suomalaisesta peruskoulusta. Tämä peruskoulu on päässyt pitkälle, antanut elämänopin sadoilletuhansille ja tuonut meille poikkeuksellista kansainvälistä arvostusta. Viime viikolla pääkaupunkiseudun peruskouluihin kävi tutustumassa 30 Euroopan neuvoston maan opetusministerit. Se on kunnia, jota harvalle maalle suodaan.
Koulumme menestyksemme yksi tärkeä selittävä tekijä on ollut laadukas, yliopistotasoinen opettajakoulutus ja lahjakkaat asialleen omistautuneet opettajat. Opettajat tarvitsevat kaiken tuen työlleen, työlle, joka ei aina ole niitä helpompia maailmassa. Opettajien huolta koulujen työrauha-asioissa kannattaa kuunnella, jotta löydämme myös näihin oikeat ratkaisut. Eduskunta odottaakin, että työrauha-asioiden parantamiseen liittyvää lakikokonaisuutta tuodaan eduskuntaan vielä tämän kevään aikana.
Yksi alue, jolla voisimme toimia paremmin, on koulun ja vanhempien välinen yhteistyö. Opettajille pitäisikin antaa aikaa vanhempien kanssa keskusteluun ja yhteisen kasvatuspohjan hakemiseen. Nuori tarvitsee vahvan tuen elämälleen niin kodista kuin koulustakin ja se tuki ei voi olla saumaton ilman hyvää kanssakäymistä kodin ja koulun kesken.
Hyvät ystävät,
Suomalaisuuteen on kuulunut viime vuosikymmenet myös tietty suvaitsevaisuus. Hyväksymme, että ihmiset ajattelevat yhteiskunnallisista asioista eri tavalla. Demokraattisten vaalien kautta ratkeaa kansakunnan kehittämisen suunta.
Netin vihapuheet ja väkivalta rauhanomaisia mielenosoittajia tai keskustelutilaisuuteen osallistuvia kohtaan on huolestuttavaa. Kaikkinaiseen väkivaltaan, joka kohdistuu eri tavoin ajattelevia tai pukeutuvia ihmisiä kohtaan, on puututtava.
Suomalaista suvaitsevaisuutta, erilaisuuden ymmärtämistä rikkautena, meidän on oltava valmiita puolustamaan myös vappuna. Osoittakaamme vahva tukemme niille, jotka ovat joutuneet vihaiskujen kohteeksi. Osoittakaamme, että me kaikki olemme puolustamassa jokaisen suomalaisen mielipiteenvapautta eilen, tänään, huomenna.
Hyvää vappua.

Jaa tämä artikkeli