Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut sekä muut kokousta seuraavat, 

Veronkorotus on päätös, jota kukaan ei tee kevein perustein. Se koskettaa meitä kaikkia. Se näkyy jokaisen kuntalaisen palkkalaskelmassa ja tuntuu omassa arjessa. Siksi se herättää tunteita, keskustelua ja mielipiteitä. Ja siksi se on myös helppo kohde populistisille heitoille. 

Mutta mitä tarkoittaa, kun puhumme ”toisen kukkarolla olemisesta”? Onko se sitä, että kuntalainen, jolla ei ole lapsia, osallistuu päivähoidon rahoitukseen? Tai että autoileva kuntalainen osallistuu valaistujen kevyen liikenteen väylien kustannuksiin, vaikka ei niitä itse juuri käytä? 

Kyllä – juuri sitä kunnallisvero on: yhteistä vastuunkantoa yhteisistä palveluista. 

Kunnallisvero on kuntien tärkein tulonlähde. Suomessa se kattaa keskimäärin noin 41 % kuntien verorahoituksesta, ja sen osuus on erityisen merkittävä niissä kunnissa, joissa yhteisöverotulot jäävät vähäisiksi. Järvenpää on tästä esimerkki. Hyvistä elinvoimahankkeista huolimatta yhteisöverokertymä ei ole noussut toivotulla tavalla. 

Verotuloilla rahoitamme kaiken sen, mikä tekee arjestamme mahdollista, sujuvaa ja turvallista: varhaiskasvatuksen, opetuksen, sosiaali- ja hyvinvointipalvelut, kulttuurin ja liikunnan, katujen kunnossapidon ja valaistuksen. Nämä eivät ole ylellisyyttä, vaan yhteiskunnan perusrakenteita. 

On helppoa väittää, että kuntatalous voitaisiin pelastaa leikkaamalla hallintoa ja ”ylimääräisiä johtajia”. Todellisuudessa tämä väite ei kestä tarkempaa tarkastelua. 

Järvenpään kaupungin henkilöstökertomuksen 2024 mukaan kaupungilla on noin 1 600 työntekijää, joista noin puolet työskentelee opetuksen ja kasvatuksen palvelualueella ja suurin osa lopuista hyvinvoinnin palveluissa. Näiden kahden sektorin yhteenlasketut palkkakustannukset muodostavat yli 80 prosenttia koko kaupungin henkilöstömenoista. 

Jos siis haemme merkittäviä säästöjä henkilöstömenoista, ne kohdentuvat väistämättä juuri sinne, missä palvelut ovat ihmisläheisimpiä – luokkiin, varhaiskasvatukseen, terveyden ja hyvinvoinnin tukipalveluihin. Järvenpää tuottaa nämä jo nyt lähikuntia edullisemmin.  

Lisäksi laajat irtisanomiset eivät ole vain taloudellinen kysymys, vaan myös inhimillinen ja rakenteellinen ongelma. Tutkimusten mukaan kunta-alalta irtisanotut, erityisesti pitkään hallinnollisissa tehtävissä toimineet, työllistyvät yksityiselle sektorille keskimääräistä hitaammin. Erityisen vaikeassa asemassa ovat 45–55-vuotiaat naiset, joiden työttömyysjaksot ovat huomattavan pitkiä. Järvenpään kaupungin työntekijöiden keski-ikä on noin 45 vuotta, mikä tekee tästä riskistä hyvin todellisen. 

On myös muistettava, että vuoden 2025 alusta TE-palvelut siirtyivät kuntien vastuulle. Tämä muuttaa irtisanomisten kustannusrakennetta merkittävästi: jos kunta irtisanoo työntekijöitä, jotka eivät työllisty nopeasti, joutuu kunta usein vastaamaan heidän työllistymistään tukevien palveluiden kustannuksista. Toisin sanoen kunta maksaa ensin säästöinä saavutetut palkkamenot, ja sitten uudelleen lisääntyneinä sosiaali-, työllisyys- ja hyvinvointipalveluiden kustannuksina. Myös verotulojen menetyksenä. 

Kunnallisvero ei ole pelkkä prosenttiluku talousarviossa. Se on sijoitus yhteiseen hyvinvointiin. Turva, joka mahdollistaa sen, että lapsilla on koulut, ikäihmisillä hoivaa ja kaikilla turvallinen työ- sekä elinympäristö.  

Veronkorotus tuntuu, se on totta. Mutta sen vaikutus on laajempi kuin yksittäisen palkansaajan kuukausittainen tilitys. Se turvaa yhteisön toimintakyvyn ja pitää huolta niistä, jotka sitä eniten tarvitsevat. Se on vastavuoroisuuden väline: me maksamme nyt, jotta jokainen meistä niin nyt kuin tulevaisuudessa, voi luottaa siihen, että apu ja palvelut ovat olemassa silloin, kun niitä tarvitaan. 

Koulutus lisää mahdollisuuksia, turvallinen ympäristö houkuttelee yrityksiä ja kulttuurinen elinvoima sitouttaa ihmiset paikkakuntaan. Tämä kaikki on mahdollista vain, jos kunnalla on riittävät resurssit. 

Sosiaalidemokraattinen valtuustoryhmä on käynyt perusteellisen keskustelun esitetystä veronkorotuksesta. Olemme arvioineet sen vaikutuksia, vaihtoehtoisia säästökeinoja ja inhimillisiä seurauksia. Näiden seikkojen perusteella ryhmämme kannattaa maltillista veroprosentin nostoa sekä hallittuja, palvelutarpeeseen perustuvia henkilöstörakenteen sopeutuksia. 

Tiedämme, että talouden haasteet eivät tällä ratkea kokonaan. Mutta toivomme, että myös valtakunnan tasolla nähtäisiin kuntien todellinen ahdinko ja ymmärrettäisiin, että kunnat eivät ole haitallinen kuluerä, vaan hyvinvoinnin kivijalka. 

Järvenpään tulevaisuus ei rakennu leikkaamalla elinvoimaa, vaan turvaamalla sen perusta – ihmiset ja palvelut. 

Kiitos.