Mielipidekirjoitus julkaistu Keski-Uusimaassa 10.2.2025

Vietin viime marraskuun Chamazissa, Tansaniassa, opettamassa matematiikkaa ja englantia 9–13-vuotiaille lapsille. Kuukauden hyväntekeväisyysmatka oli pysäyttävä kokemus, joka vahvisti entisestään omaa sitoutumistani tasa-arvon, hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen edistämiseen – niin maailmalla kuin kotikaupungissani Järvenpäässä.

Lähdin tälle matkalle ajatellen, että menisin opettamaan lapsille matematiikkaa ja englantia, mutta todellisuudessa he opettivat minulle elämän tärkeimmän opin – kuinka elää aidosti ja autenttisesti, keskittyen onnellisuuteen ja elämän perustarpeisiin. Vaikka heidän elinolosuhteensa olivat vaatimattomat, ilo, yhteisöllisyys ja elämän arvostus olivat läsnä jokaisessa hetkessä.

Tansaniassa kohtasin lapsia, joilla oli valtava halu oppia, mutta joiden koulutusolosuhteet olivat vaatimattomat. Esimerkiksi luokkahuoneet olivat täynnä, oppimateriaaleja oli vähän, eikä koulupäivän jälkeen monilla ollut mahdollisuutta jatkaa opiskeluaan kotona. Silti lasten into ja ilo oppimista kohtaan olivat koskettavia. Heidän ahkeruutensa ja perheiden tuki koulutukselle muistuttivat minua siitä, kuinka koulutus on avainasemassa tasa-arvoisen ja kestävän tulevaisuuden rakentamisessa.

Suomessa olemme kaikki tottuneet laadukkaaseen koulutusjärjestelmään, mutta meilläkin on omat haasteemme. Meidän on varmistettava, että jokaisella lapsella ja nuorella on samanlaiset mahdollisuudet oppia ja menestyä taustastaan riippumatta. Koulutuksen resurssit, oppimisen tuki ja maksuttomat harrastusmahdollisuudet ovat avainasemassa hyvinvoinnin ja tasa-arvon edistämisessä.

Hyväntekeväisyysmatkani Tansaniassa opetti, että hyvinvoinnin ja tasa-arvon edistäminen ei ole vain paikallinen kysymys, vaan globaali velvollisuus. Samaan aikaan muistin, että vaikuttavinta työtä voidaan tehdä juuri siellä, missä elämme ja toimimme joka päivä.

Mona Geitel

kuntavaaliehdokas