Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä on perehtynyt huolella osavuosiraporttiin kuluvan vuoden kuudelta ensimmäiseltä kuukaudelta ja haluamme nostaa esiin muutamia meitä puhuttaneita asioita:

Raportista on luettavissa, että pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut entisestään ja trendi näyttää olevan edelleen voimistuva. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvava ongelma, joka vaarantaa paitsi yksilön toimeentulon, myös hänen elämänlaatunsa ja hyvinvointinsa. Se luo ihmisen elämään helposti negatiivisen kierteen, josta ulospääsy on vaikeaa. Työelämästä sivuun jääminen heikentää yksilön itseluottamusta ja osallisuuden tunnetta yhteiskunnassa. Mitä pidempään työttömyys jatkuu, sitä haastavampaa on palata takaisin työmarkkinoille. Siksi työllistymistä on pyrittävä tukemaan nopeasti.

Erityisen huolestuttavaa on se, että alle 25-vuotiaiden työttömyys kasvaa kiihtyvää tahtia. Mistä johtuu, että nuoret, joilla pitäisi olla kaikki mahdollisuudet edessään, jäävät työmarkkinoiden ulkopuolelle?

Syitä on varmasti monia: koulutuksen ja työelämän välinen kuilu, työmarkkinoiden rakennemuutokset. Mutta miten voi olla, että parhaassa työiässä olevat henkilöt eivät pääse mukaan työelämään? Miten on mahdollista, että meillä ei ole tarjota heille työpaikkoja? Raportista käy ilmi, että avoinna olevien työpaikkojen tarjonta on romahtanut. Nuoret valmistuvat kortistoon – tai eivät työllisty, kun eivät ole pystyneet hankkimaan työkokemusta. Myöskään kesätyöpaikkoja tai opiskeluiden ohella tehtäviä töitä ei juurikaan ole tarjolla. Ryhmämme kantaa erityistä huolta nuorten työttömyydestä kaupungissamme.

Nykyisen maan hallituksen työttömyysturvaan ja työelämän pelisääntöihin kohdistamat heikennykset eivät ainakaan ole omiaan helpottamaan tätä tilannetta. Nuorten hyvinvointi on yhteiskuntamme hyvinvoinnin perusta, eikä ketään saa jättää oman onnensa nojaan. Ei työuransa alussa – eikä myöskään sen loppupuolella. Pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorisotyöttömyyden torjuminen ei ole vain työllisyyspolitiikkaa, se on parasta sosiaalipolitiikkaa ja ennen kaikkea inhimillistä vastuuta. Me emme Järvenpäässä voi vaikuttaa maan hallituksen toimintaan, mutta oman osamme voimme mekin tehdä.

Ensi vuoden alusta toteutettava TE-uudistus tarjoaa kunnille mahdollisuuden kehittää ennaltaehkäiseviä palveluita, joiden tavoitteena on estää työttömyyden pitkittyminen tai sen alkaminen. Kunnat voivat keskittyä henkilökohtaiseen ohjaukseen ja tukeen työttömille sekä lisätä yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa. Esimerkiksi työvoimapulaa kärsivillä aloilla kunnilla on mahdollisuus tarjota täsmäkoulutuksia ja nopeuttaa työnhakijoiden siirtymistä näihin tehtäviin.

Yhtä lailla tämä uudistus tuo kunnille mahdollisuuden vahvistaa yrittäjyyden edellytyksiä. Paikallisten yritysten tukeminen ja uusien yritysten perustamisen helpottaminen on tärkeä osa työllisyyspalveluja. Kuten myös tiivis yhteistyö koulutusorganisaatioiden sekä kolmannen sektorin kanssa. Koko TE-uudistuksen onnistuminen riippuu siitä, miten kunnissa tartutaan uudistuksen tuomiin muutoksiin.

Kunnat voivat tarjota jatkossa entistä enemmän yrittäjyyden neuvontaa ja tukea uusille yrityksille sekä luoda yrittäjyysverkostoja, jotka edistävät paikallisten elinkeinojen kehitystä. On kuitenkin muistettava, että TE-uudistus asettaa kunnille myös suuria odotuksia ja vastuuta. Resurssien ja osaamisen riittävyys tulee olemaan avainkysymys, jotta kunnissa voidaan vastata uudistuksen tuomiin vaatimuksiin.

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä peräänkuuluttaa kaupungilta perustettavan Keski-Uudenmaan työllisyysalueen vastuukuntana vahvaa aloitteellisuutta. Meidän on löydettävä ne paikalliset ja alueelliset työllisyyden edistämisen avaimet, joilla voimme vaikuttaa työllisyyskehitystä vahvistaen.

Luimme valtuustoryhmässä tyytyväisinä, että kaupungin työntekijöiden sairaspoissaolojen määrä on laskenut noin 4,5%:lla vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Kuitenkin samassa yhteydessä työssä tapahtuvien tapaturmien määrä on puolestaan kasvanut räjähdysmäisesti. Jopa 31 %. Ryhmämme esittää kysymyksen, mitä nopean aikavälin toimenpiteitä tämän asian korjaamiseksi ollaan tekemässä?

Kyseinen kehitys on täysin kestämätön ja sen vaikutukset ovat laajalle ulottuvia niin työntekijöiden hyvinvoinnin kuin koko yhteiskunnan kannalta. Varhaiskasvatus ja opetus ovat yhteiskuntamme peruspilareita, joissa rakennetaan tulevien sukupolvien tulevaisuutta. Nämä ovat aloja, joissa työntekijöiden pitäisi voida keskittyä kasvattamaan ja opettamaan lapsia turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä. On täysin kohtuutonta, että yhä useammat työntekijät kokevat väkivaltaa ja uhkailua työssään. Tämä ei ole vain fyysinen uhka, vaan se aiheuttaa myös henkistä kuormitusta yksilöille.

Olemme vähentäneet kouluista avustajia osana vuosittaisia budjettipäätöksiämme. Avustajat voivat kuitenkin olla juuri heitä, joille huonosti voiva lapsi tai nuori uskaltaisi ensimmäisenä kertoa ongelmistaan. Tämä tie ei ole kestävä. Kun leikkaamme lapsilta jatkuvasti myös hyvinvointipalveluiden puolelta, kuten nyt jo tehdään, kumuloituu ongelma entisestään. Jonkinlainen raja näissä leikkauksissa on ylittynyt.

Osavuosiraportin perusteella erityisen huolestuttavaa onkin, että väkivallan lisääntyminen on tapahtunut nimenomaan aloilla, joilla työ on jo valmiiksi vaativaa. Varhaiskasvatuksen ja opetuksen ammattilaiset kantavat päivittäin suurta vastuuta lasten ja nuorten kehityksestä. Heidän tulisi saada tukea ja arvostusta, ei kohdata väkivaltaa tai sen uhkaa. Tämä kehitys vaarantaa paitsi työntekijöiden hyvinvoinnin, myös lasten ja nuorten turvallisuuden sekä heidän oppimisympäristönsä. 

Tähän tarvitaan välittömästi toimintamalleja – ja resursseja.

Järvenpään rooli elinvoimaisena ja vetovoimaisena kaupunkina riippuu siitä, kuinka onnistumme yhdistämään taloudellisen kasvun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Meidän on panostettava elinkeinoelämämme kehitykseen ja varmistettava, että Järvenpää houkuttelee uusia yrityksiä ja investointeja, jotka tuovat mukanaan uusia työpaikkoja. Samanaikaisesti meidän on huolehdittava kaikista kuntalaisista, mutta erityisesti heikoimmassa asemassa olevista kaupunkimme asukkaita.

Osavuosiraportista käy ilmi, että ryhmämme jo pitkään esille nostama huoli ei ole turha. Siksi meidän olisikin keskityttävä käyttämään verovarojamme tarkoin kuntalaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi – ei hyvinvointia lisäävien palveluiden tai investointien pitkittämiseen tai hankaloittamiseen.