Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 13.5.

Järvenpäässä on tämän valtuustokauden aikana tullut avoimeen hakuun useita avainpaikkoja, erityisesti pavelualuejohtajiin ja kaupungin johtoryhmään liittyen. Kaupunginjohtaja, talousjohtaja, opetuksen- sekä  hyvinvoinnin palvelualueiden johtajat. Viimeisimpänä uudelleen hakuprosessissa oleva kaupunkikehitysjohtajan paikka. Ulkoa tulleet ammattilaiset ovat tuoneet päätöksentekoon ja valmisteluun uudenlaista osaamista sekä käytänteitä. Näitä ajatuksia on varmasti suurin osa henkilökunnasta, kuntalaisista ja poliitikoista tervehtinyt iloiten. Erityisesti, kun ne ovat tuoneet tuoretta näkökulmaa myös pitkään kaupungin organisaatiossa olleisiin työtapoihin.

Yhden position osalta on kädenvääntö jatkunut kuitenkin vuosia ja jäinkin pohtimaan syitä sille, miksi aihe herättää jälleen suuria intohimoja. Olen useamman kerran lukenut kirjoituksia, joissa ihmetellään osaavien asiantuntijoiden putoamista kärkihakijoiden joukosta. Ihmettelyä siitä, miksei kaupungin sisältä hakijoita ollut kuin yksi. Pohdintaa siitä, miksi rautaiset alan ammattilaiset putoavat kärkikahinoista.

Olen ihmetellyt asiaa itsekin. Samalla kun olen yrittänyt sovitusti luottaa prosessiin ja sen tasapuolisuuteen. Todettakoon tässä heti, että siihen liittyen minulla ei ole epäilyksiä. Valintaprosessi ja kärkihakijoiden valinta on kohdistunut juuri niihin ominaisuuksiin, jotka valtuusto on valittavalle johtajalle määritellyt.

Itse olen ollut erityisen tyytyväinen niihin viimeaikaisiin rekrytointeihin, joiden kanssa olen saanut Opetus- ja kasvatuslautakunnan puheenjohtajan ominaisuudessa työskennellä aktiivisesti. Opetuksen palvelualuejohtajaan sekä Kaupunginjohtajaan. Opetuksen ja kasvatuksen puolelle uusia tuulia tuova johtaja on myös positiivisella tavalla kyseenalaistanut joitain kaupungin ajattelutavassa tai käytännöissä olleita, jopa hieman luutuneita toimintamalleja. Palveluverkko ja muuntuvat tilat yhtenä esimerkkinä. Olen kokenut, että meillä on nyt johtaja, joka aidosti kuulee ja kuuntelee äänestäjiltään viestejä ja -huolia esiin nostavia poliitikkoja. Tämä ei ole ollut välttämättä valmistelussa tapana, vaan asioita on viety usein lähinnä tiedottamalla tai viestimällä eteenpäin. Lopulta aikataulujen tiukkuus on lyönyt kuulemiselle tai osallistamiselle viimeisen niitin. Tämä on ollut toisinaan erittäin turhauttavaa.

Kaupunkikehitysjohtajan valinnan osalta olen jäänyt pohtimaan tätä samaa problematiikkaa. Organisaatiossa on valtavasti osaamista ja rautaisia ammattilaisia. Koska hakukriteereissä ei ole vaadittu alalle soveltuvaa korkeakoulututkintoa, jää osaamisprofiili osittain leijumaan ilmaan. Haetaanko nyt johtajaa, jonka alle on kerätty asiantuntijat viemään eteenpäin projekteja ja kehitystyötä? Hakukriteerien osalta näin voi myös asian tulkita. Toisaalta jos painotamme sitä, että johtajalla tulee jo itsellään olla teknisen alan osaamista ja kokemusta, voi hän kehittää asiantuntijaorganisaation kyvykkyyttä ja strategista performanssia nykyistä tasoa korkeammalle. Tätä onkin hyvä päätöstä tehdessä pohtia. Kumpi näistä johtamisen ominaisuuksista tai kyvykkyyksistä tuo suurempaa lisäarvoa kasvavalle kaupungille. 

Näkökulmaero. Siitähän tässä keskustelussa on suurelta osin kyse.

Koska asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät, olisi myös prosessin uskottavuuden osalta ollut ehkä fiksua toimia järvenpääläiselle päätöksenteolle hyvin epätyypillisesti: antamalla hakuprosessi taholle, joka ei ole sotkeutunut  aiempaan moitittuun hakuprosessiin. Näin toimien olisi varmasti vältytty monelta ikävältä keskustelulta, joka on voinut syödä  motivaatiota ja aiheuttanut ihmetystä monen prosessiin osallistuneen mielessä. Tämä ei kuitenkaan olisi välttämättä ollut hallintosäännön osalta mahdollista.

Satu Tuominen

Valtuutettu, SDP

Opetus- ja kasvatuslautakunnan Pj