Emmi Mäkisen puheenvuoro hyvinvointikertomuksesta

Etusivu,Kirjoituksia

Arvoisa puheenjohtaja, kaupunginjohtaja, valtuutetut sekä muut kokousta seuraavat!

Satu pohti edellä miltä eri tunnusluvut muun muassa nuortemme osalta näyttäisivät nyt, jos kyselyjä ja tutkimuksia olisi tehty tuon jo mainitun ja tämänkin hyvinvointikertomuksen pohjana käytetyn jälkeen.

Olen nyt kuluneen talven aikana saanut seurata hyvin läheltä, miten raadollista, uhkaavaa, pelottavaa ja ahdistavaa voi yläkoulua käyvän nuoren elämä olla. Toisaalta valitettavasti yhä useammin samat ilmiöt toistuvat jo alakouluissammekin.

Ne kaikki jo etukäteen tunnistetut uhkakuvat, joista itse edellisellä valtuustokaudella niin opetus- ja kasvatuslautakunnassa kuin valtuustossakin kannoin huolta ja jotka ääneen lausuttiin, ovat käyneet toteen.

Koko sosialidemokraattinen ryhmämme on usean muun valtuutetun kanssa jo pitkään puhunut samojen tulevaisuuden näkymien hahmottumisesta ja siihen liittyvistä kustannuksista sekä epäinhimillisistä ihmiskohtaloista. 

Hyvinvointikertomuksessa käsitellään laajasti eri asioita, jotka johtavat eri tuloksiin.  Muun muassa koulukiusaaminen on lisääntynyt edellisestä kyselystä ja se koetaankin toiseksi Ikävimmistä asioista koulussa.  Samoin tekstissä mainitaan kuinka lasten ja nuorten fyysisellä toimintakyvyllä on vaikutuksia jo nyt sekä tulevaisuudessa niin yksilön hyvinvointiin kuin laaja-alaisesti koko yhteiskuntaan.

Olen nähnyt liian läheltä monia kamalia asioita. Pelosta ja ahdistuneisuudesta syntyneitä oppimisvaikeuksia, nuorten ensimmäisiä päihdekokeiluja, syystä kohdentamattomia väkivallan purkauksia, ilkivaltaa ja pienrikollisuutta, sekä usean nuoren lohdutonta itsetuhoisuutta.

Vuonna 2021 viimeisen vuoden aikana mielialastaan huolissaan olleiden osuudet olivat sekä yläasteella että toisella asteella kasvaneet. Ahdistuneisuus kerrottiin yleisimmäksi ensimmäisenä ilmaantuvaksi mielenterveyden ongelmaksi. Jos siihen ei kiinnitetä huomiota ja puututa ajoissa, ongelmat saattavat kasautua. Allekirjoitan tämän toteamuksen paksulla viivalla ja toivoisin, ettei edellä mainittuja käsiteltäisi vain erillisinä asioina vaan näkisimme tulevaisuudessa kokonaisuuden paremmin. Myös liikunnalla on valtava merkitys mielenterveyteen sen yhtenä osatekijänä.

—-

Olen tutustunut talven aikana ympärilläni tapahtuneiden tilanteiden pakottamina sosiaalitoimen ja nuorisoaseman tukipalveluihin, olen jutellut poliisin katupartioiden kanssa, tiedän, miten kriisipäivystys toimii, sekä millä vakavuudella tai nopeudella hätäkeskuksesta saa apua. Olen itse valvonut öitä ja ollut vastaavasti tukena toiselle sitä tarvitsevalle.

—-

Mikään näistä kuvaamistani asioista ei kuitenkaan tule teille yhdellekään yllätyksenä tai uutena asiana. Näistä kaikista olemme puhuneet aikaisemmin ja useasti ja ne kaikki ovat pelottavan yleisiä koulujemme sekä perheidemme arjessa!

—-

Jos toimintamalleistamme mitään ei muuteta, voimme olla varmoja, ettei mikään myöskään paremmaksi muutu. Sen sijaan tulemme tulevaisuudessa kuulemaan vieläkin raadollisempia puheenvuoroja niin täällä valtuustossa kuin koulujemme vanhempainilloissa.

Kuluneen talven aikana on myös opetustoimemme, nuorisopalvelumme sekä viranomaistemme toimesta järjestetty kaikille avoin, meitä todellisuuteen ravistava ja herättävä tilaisuus, käsillä olevan todellisuuden tunnistamiseksi ja tunnustamiseksi.

—-

Olemme aikojen saatossa luoneet hyvät mallit ja järjestelmät tuen ja avun antamiseksi, meillä on suuri joukko eri alan ammattilaisia käytettävissämme. Meillä ei yhdenkään opettajan tarvitsisi enää uupua tai kohdata väkivaltaa työssään. Perheidemme ei pitäisi joutua tuntemaan voimattomuutta. Nuoren tulevaisuus ei saisi katketa, ei hetkellisesti, eikä pysyvästi.

Suuri osa käytettävissä olevista keinoista, avun antamiseksi ja tilanteiden ennalta ehkäisemiseksi, on nyt kuitenkin lukkojen takana, ihan omasta toimestamme. Ja tuota lukkoon käyvää avainta vartioi nyt vuorollansa tämä valtuusto.

—-

Haluammeko pitää tuon avaimen tarkoin varjellussa, salaisessa paikassa piilossa vai käytämmekö sitä, kun se kerran on olemassa, se jääköön jokaiselle pohdittavaksi.

Itse olen sitä mieltä, että puheista on siirryttävä tekoihin ja otettava nuo kaikki käytettävissä olevat keinot käyttöön, täydellä teholla sekä keksittävä vielä uusiakin, jos oikeasti olemme sanojemme mittaisia.

Nyt heitämme itse mahdollisuutemme hukkaan, kun emme pidä kipeästi tarvittavista resursseista huolta.

Mainittakoon vielä, etteivät ongelmat vain lastemme-, nuortemme- tai perheidemme kohdalla kyde, ilmiö on tätä laajempi, kuten hyvinvointikertomuksemmekin sen kertoo.

Kuriositeettina vielä, kertomuksessa tarkastellaan humalajuomista, LAITTOMIEN huumeiden käyttöä sekä kannabiskokeiluja nuorten kohdalla. Omasta mielenkiinnostani kysyisin mitä ovat ne lailliset huumeet, mitkä tässä ovat poissuljetut?